Mitä enemmän luen blogeja, artikkeleita, keskustelupalstoja, mediaa ylipäätänsä, sitä enemmän löydän ärsyyntymisen aihetta. Ja mikäs sen parempi tapa purkaa sitä, kuin jakamalla vitutusta muihin ihmisiin, eli teihin, eikös juu? :D
Ihan tosissaan puhuttuna, välillä tämän yhteiskunnan ihan normaalit asiat saavat mut hakkaamaan päätä seinään. Mulle on välillä todella, todella vaikea ymmärtää miksi jotkut asiat on oikeasti ihan normaaleja, fiksut, ajattelevat, itsenäiset ihmiset ajattelevat näin ja laittavat elämänsä pyörimään sen ympärille. Asioista tehdään hirveän vaikeita, tai vaihtoehtoisesti ignoorataan täysin asiat, jotka oikeasti kaipaisivat muutosta. Lähdetääs listaamaan.
1. Ihme trendipöhötystä tää maidoton/gluteeniton/jokuton/mikätahansaton, miten muka yhtäkkiä kaikkia turvottaa ja plaaplaaplaa? Ei ennen vaan ollut näitä ongelmia.
No kuules, onko käynyt mielessä semmoinen vaihtoehto, että näistä asioista puhutaan nykyään avoimemmin, asia ei ole tabu, ja ihmisten on täten helpompi tuoda omat kokemuksensa ilmi? Se, että naapurin maija kertoo sulle 10 vuoden naapuruuden jälkeen että joo, maito pierettää, voi johtua siitä, että maija on nyt vasta äkännyt, että aiheuttaja on maito, ja uskaltaa tuoda tämän esille, koska se on enemmän esillä, täten yleisesti hyväksytympää. Kyllä se turvotus on varmasti ollut messissä ennenkin, siitä ei vaan ole puhuttu ja etenkään tiedetty syitä.
2. Onko herkuttelu sallittua?/Sallin itselleni palan suklaata/Onko loma hyvä tekosyy syödä karkkia?/ Tekeekö se ja se muka karkinsyönnistä oikeutetumpaa?
On. On sallittua. Sun elämäsi, miksi kysyt keltään muulta, että saatko syödä suklaata. Sinun kroppa, sinun päätös, sen suklaan syöminen ei ole "sallimista", vaan se on yksinkertaisesti päätös syödä suklaata. Ja etenking bloggaajille, jotka kirjoittavat postauksissaan siitä, että ei se kuule suklaa oo sen OIKEUTETUMPAA siinä ja siinä tilanteessa...Oikeesti? Tässä puhutaan nyt suklaasta, herkuttelusta. Ei murhaamisesta. Inhoan tuota syyllistämistä niin paljon.
3. Näytti paremmalta isompana/pienenpänä/lihaksikkaampana/laudempana
Kuules kun se ei ole sun asiasi. Jos et ole fitness-kisan tuomari, miksi kommentoisit kenenkään ulkonäköä, etenkään negatiivisella tavalla? Kehuminen on jees, mutta sitäkin voi tehdä muista asioista, kuin ulkoisista piirteistä. Testaahan, sano ystävällesi, että arvostat hänen tapaansa käsitellä negatiiviset tunteet tms. Toimii varmasti jopa paremmin, kuin uuden paidan kehaisu.
4. Tiekin on ihan tukossa ja ei ole kunnollisia ohjauksia poliisilta (esim. tilanne, suuri liikenneonnettomuus, opasteet hyvät, mutta poliisi ei kädestä pitäen neuvo).
Tämä ajaa takaa yleistä negatiivisuudenjanoa, ja epäolennaisuuksiin keskittymistä, ja oman navan ympärillä pyörimistä. Jos ensimmäinen reaktio siinä kohtaa, kun joku on vakavasti loukkaantuneena teho-osastolla on, että nyt kyllä pitäisi olla poliisien kertomassa mulle mihin ajaa, vaikka todellisuudessa opasteet, valot ja kaikki muu kertoo sen sulle valmiiksi ja liikenne sujuu hyvin, vaikkakin hitaasti? Tästä päästään seuraavaan asiaan, eli
5. Se varmaan katsoi samalla padista jotain, kun ajo ja sen takia kävi huonosti
Niin, tai mitä jos vaikka ei. Toki, jotta onnettomuus tapahtuu, jonkun pitää tehdä joku virhe (yleensä), mutta edelleen, onko siihen keskittyminen ja sen spekulointi se tärkein asia? Eikö olisi mukavampi pohtia, että toivottavasti loukkaantunut voi hyvin, ja toivottavasti hänen perheensä jaksaa vaikeiden aikojen yli. Negatiivisuuden levittäminen, turhat julkiset spekulaatiot (erityisesti tuntemattomista ihmisistä) on maailman turhimpia juttuja ikinä.
Alan siis vahvasti olla sitä mieltä, että olen tästä eteenpäin makea kuin mansikka heinäkuussa, hymyilen kaikille enkä sano negatiivisia asioita. Tässä maailmassa on liikaa turhia rajoitteita, paineita, negatiivisuutta, kaikkea energiaavievää, että mä en halua olla yksi niistä asioista. Lupaan tehdä parhaani.
On a mission for a more positive world.