KUN KUULEN, ETTÄ RAISKAUSTEN MÄÄRÄ RISTEILYALUKSILLA ON NOUSUSSA, JA ETTÄ TALLINK GRUPPIN HENKILÖSTÖJOHTAJA KOMMENTOI ASIAA NÄIN: "NAISTEN TULEE MIETTIÄ, KUINKA PALJON HE JUOVAT. HE TIETÄVÄT, MIHIN SE JOHTAA."

Mutta vähän vakavammin: tämähän on ihan perkeleen surullista tavaraa. Olen kirjoittanut raiskauksen uhrien syyllistämisestä ja sen seurauksista aiemminkin, samoin kuin siitä miten Suomen oikeuslaitos suojelee raiskaajia uhrien sijaan. Mutta miten voi olla, että tämä asia ei näytä muuttuvan mihinkään suuntaan? Kuten Annamari Sipilä Nytissä osuvasti kiteyttää: Raiskaus on rikos. Raiskaaja on rikollinen. Mitä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Ja väittävät vielä maailmaa tasa-arvoiseksi paikaksi.

”Meidän kuvissa musta tuntuu ensimmäistä kertaa mun elämässä, että niissä näkyy se, joka mä ihan oikeasti olen. Mun sielu on näissä kuvissa.”

Kävin katsomassa Vantaan taidemuseossa Maailman ihanin tyttö -näyttelyn. Olen selannut kirjaa usein, katsonut näyttelyn aikanaan Turussa ja silti kuvat koskettavat yhä ja edelleen.

Katsoimme tyttöjen kuvia kymmenenvuotiaan tyttäreni kanssa. Kerroin tyttöjen tarinoita, kuuntelimme oppaan kertomuksia ja katselimme. Mietimme, millaisessa ympäristössä haluaisimme itse tulla kuvatuiksi. Maalailimme mielikuvissamme toisiamme valkoiseen koivikkoon ja sammalmetsään.

”Merkitsi tosi paljon, että sai nähdä itsensä kauniina. Lastenkodissa ei ole saanut sellaista äidin ja isän huomiota, jota olis tarvinnut. Se on jättänyt vajeen. Ajattelin, että kuka tahansa voi hylätä, muttei oma äiti. Ja kuitenkin just niin kävi. Kun on kerran menettänyt niin paljon, koittaa elää niin, ettei menetä toista kertaa. Elää säästöliekillä. Kuvissa jokainen tyttö on tullut hyväksytyksi juuri sellaisena kun on, oman elämänsä prinsessana. Jokaisella on oikeus ajatella itsestään silleen.”

Ennen näyttelyä katsoimme yhdessä Areenasta Valokuvan Voimaa –tv-sarjaa. Ihastelimme ja minä vähän itkinkin. Katsoimme yhdessä myös omia perhevalokuvia, vanhoja luokkakuvia ja muita kuvia. Valitsimme parhaita otoksia ja ihastelimme toisiamme ja itseämme. Oli jännä katsoa kuvia arvostavan katseen näkökulmasta. Miten minua onkaan katsottu, kun olen ollut pieni? Miten minä olen katsonut lapsiani? Hyväksyntä ja rakkaus, mutta myös vaikeat tunnelmat välittyvät kuvista vahvoina.

Valokuvan voimaa sarjan ideana on auttaa valokuvan avulla läheisiä korjaamaan haavoittavia asioita. Useimmilla meistä on myös tällaisia läheisiä ihmissuhteita. Uskaltaisitko yrittää? Muuttaisiko hyväksyvä katse? Kiinnostavaa on myös se, miten katse muuttuu, kun toista katsookin juuri niin kuin hän toivoo, eikä niin kuin itse on ajatellut oikeaksi.

…

Sitaatit ovat tyttöjen kokemuksia valokuvista. Kuvat Miina Savolainen.
Valokuvan Voimaa Areenassa.
 

Mari Inka

Project Mama -bloggaaja Katja Lahti kirjoitti taas kerran osuvan kolumnin keskiviikon Hesariin. Kolumnissa kehotettiin vähentämään lapsille "jäpättämistä" eli pikkuasioista motkottamista, sillä lastenpsykologin mukaan lapsi nappaa moitteet ja muun kielteisen palautteen itsetuntonsa rakennuspalikoiksi herkemmin kuin kehut ja kiitokset. Eikä mikään ihme - takertuuhan moni aikuinenkin herkemmin esimerkiksi työpaikalla saamiinsa risuihin ruusujen jo mädäntyessä kompostissa.

Rupesin tietenkin heti miettimään omaa motkotuskynnystäni - onko se matala vai korkea. Toistaiseksi olen vetänyt hyvinkin motkotusmaltillista linjaa, vaikka en voi kieltää, etteikö vilkas taapero tarjoaisi päivittäin otollisia hermojenmenetystilanteita. Mutta onkin eri asia kaapata viidettätoista kertaa pyykkitelineen taakse piiloutuva lapsi kainaloon ja jyrähtää, että nyt me vaihdetaan se vaippa! kuin avata sanainen arkkunsa tilanteissa, joissa lapsi on vaikkapa vahingossa kaatanut maitomukinsa tai tehnyt tietämättömyyttään ja kokemattomuuttaan jotain typerää.

Onkin siis ollut vallan hienoa huomata, että lapsemme on itsekin omaksunut rennon Ei haittaa! -asenteen. Meillä kaatuu maitolasi keskimäärin kerran päivässä, mutta ennen kuin itse ehdin sanoa asiaan yhtään mitään, taapero on jo lausahtanut "Ei haittaa!" ja minun tehtäväkseni jääkin vain vahvistaa asia. Ei haittaa, se oli vahinko, pyyhitään pois. Toki tulee tilanteita, joissa kyse ei olekaan vahingosta vaan kokeiluluonteisesta tihutyöstä - suuttuukohan äiti, jos repäisen tästä kirjasta sivun irti...silloin en sano, että ei haittaa, vaan selitän, miksi noin ei saa tehdä. Sivu voidaan teipata kasaan yhdessä ja tarvittaessa kirja otetaan pois.

Tyttö on muutenkin ihanasti omaksunut ne kehut ja myönteiset kuvaukset itsestään, joita me mieheni kanssa hänelle päivittäin jakelemme. Pelkästään eilen taapero kuvaili itseään eri tilanteissa seuraavasti:

"S on tosi iso, taitava tyttö!"

"S muistaa hyvin!"

"S on tosi reipas."

"Ei mutta - S keräsi lelut tosi hienosti!"

Myös omista aikaansaannoksistaan tyttö on vilpittömän ylpeä. Rakentamastaan duplotornista hän totesi näin: "Tosi vau!"

Meinasin pudota sängystä eilistä Novan aamua kuunnellessani. Ettäkö NAISEN pitäisi juoda risteilyillä vähemmän, koska nainen tietää, mihin liiallinen juominen voi johtaa?

Samanlaisia kannanottoja on tämä maailma täynnä. Älä kulje pimeällä kadulla. Älä pukeudu liian paljastaviin ja provosoiviin vaatteisiin. Älä luota vieraisiin. Älä lähde tuntemattoman matkaan. Älä hymyile eri kulttuurista tulevalle, joka saattaa tulkita hymysi viestiksi seksistä. Älä siirrä hiuksia otsaltasi sivuun, sillä se saattaa olla jollekin merkki suostuvaisuudesta. Älä sano "EI", koska se kuitenkin tulkitaan naiselliseksi "KYLLÄ"ksi.

Ja silti, kuitenkin, valtaosa raiskatuista tuntee raiskaajansa. Suuri osa naisista tulee raiskatuiksi parisuhteessaan tai eksänsä taholta. 

Raiskaus ei kuulu seksiin. Ei parisuhteeseen. Se ei ole normaalia seksuaalikäyttäytymistä, vaan AINA väkivaltaa. Ja väkivalta on rikos.Minä vertaan raiskausta murhaan, koska raiskauksessa jotain kuolee. Jotain menee niin rikki, ettei sitä enää saa ehjäksi. Ei koskaan. Siitä jää arpi.

Niin että haloo. Älä raiskaa.

(Raiskatuksi tuleminen ei koskaan ole raiskatun syy, vastuu on ainoastaan raiskaajalla. Apua saa esimerkiksi Tukinaisesta, www.tukinainen.fi tai kriisikeskuksista.)

Barbien sulhanen taitaa todellakin viedä tänä vuonna voiton siinä viihdehömpässä, joka kuohuttaa kevät toisensa jälkeen ja aiheuttaa nuorille ulkonäköpaineita. Enkä nyt puhu Suurimmasta Pudottajasta vaan missikisoista.

Tiedän kerjääväni verta nenästäni aloittamalla Vihateorian tällaisella arvostelupostauksella ja olen jo valmistautunut liimaamaan otsaani loppuelämäkseni katkeran ja itsetunto-ongelmaisen ämmän leiman, mutta missineidot ovat lähteneet vapaasta tahdostaan kilpailuun, jossa heidän ulkonäköään arvostellaan ja aion kantaa oman korteni kommentointikekoon: kaikki näyttävät siltä, etteivät näytä miltään!

Kyseiset kauneuskarkelot eivät ole koskaan olleet seurauslistallani, mutta tylsät perjantai-illat täyttyvät nopeasti maailman menoa seuratessa ja ihmetellessä. Ja on minulla ollut aina edes joku käsitys siitä kiiltokuvamaisesta ja jumalaisen kauniista neidosta, joka sievästi vilkuttaen toivoo maailmanrauhaa ja lentää maailman ääriin suomalaisen kauneusihanteen mannekiiniksi - käsitys missistä. Iltalehti napsi tämän vuoden kärkikymmeniköstä "upeita bikinikuvia" ja niitä tuijotellessa oli pakko pysähtyä miettimään, että onko tässä tosiaan maamme kauneuskerma? "Tottunut poseeraus" on pakotettua hymyä ja miljoonalle mutkalle väännetty selkäranka. Ikääkin tuntuu olevan kasvoilla viisi vuotta enemmän kuin pitäisi. Itse olen persjalkainen, pari kiloa liian lihava ja epäsopusuhtainen olento (Joten ei, en mene itse koittamaan. Tekotissitkin puuttuu.), enkä halua millään tavalla loukata eittämättä kauniita Miss Suomi -ehdokkaita, mutta lähikioskin kassaltakin löytyy pari ihan samannäköistä massatyttöstä. Onko missikisat siis kokeneet viime vuosina inflaation vai onko Suomen naiset kaunistuneet niin paljon, että taviksetkin kisaavat jo kruunusta? Vai onko allekirjoittaneelta mennyt joku ohi ymmärryksen, kun tämä poloinen on aina kuvitellut, että missikisoissa on kyse rehellisen aidosta, ylivertaisesta kauneudesta ja valloittavasta persoonasta? Ruma tytöistä ei ole kukaan, pois sellaiset haukut minusta: oikein sieviä tapauksia, joilla on strategiset mitat kohdallaan mitä tulee viihdemedian vaatimiin standardeihin. Odotin silti näkeväni vähän eri kaliiberin osallistujia--- ja tiedetään! Kauneus on katsojan silmissä jaada jaada, omani ovat vain jo sokeutuneet maailman epäkohdista.

Propsit jokaiselle kisaan osallistuneelle naiselle siitä rohkeudesta ja itseluottamuksesta, joka on varmasti ollut monessa kohtaa koetuksella Suomen kansan tuijotellessa ja etsiessä selluliittia suurennuslasin kanssa. Olen silti hieman pettynyt, ehwhwhw.

Olen havainnut kiroavani blogissa kuin paatunut merirosvo. Seuraavassa tekstissä en sitä aio tehdä. Väljähtyy ne parhaatkin tehokeinot. 

Vaihdoin eilen kuulumisia erään nuoren kanssa, jolle aikaisemmin opetin suomea. Nykyään tyyppi opiskelee ammatillisessa oppilaitoksessa. Hän kertoi etsiskelleensä työpaikkaa, jossa voisi tehdä opintoihin kuuluvan harjoittelun. Muutamassa paikassa oli sanottu, ettei harjoittelijalle ole tarvetta, mihin tyyppi oli tietysti varautunutkin. Yhdessä sen sijaan oli ilmoitettu, ettei heille oteta töihin maahanmuuttajia. 

I was like okei :D 

Malja voittajille! Onkohan pomoportaassa niitä tyyppejä, jotka kaikin mokomin "toivottavat maahanmuuttajan tervetulleeksi Suomeen", kunhan tämä sopeutuu ja pystyy elättämään itse itsensä?  

Harjoittelupaikka löytyi onneksi muualta, mutta joskus kyllä suhteellisen paljon tekee mieli sanoa, että vittu mitä paskaa. Tässä ei ollut kyse mistään kielitaitovaatimuksista (ala on sellainen, ettei työ pyöri kielen ympärillä) vaan ihan rehellisestä, puhdasoppisesta, asiat-niiden-oikeilla-nimillä-rasismista. Piristää aina päivää moinen. 

(Katso myös havainnollistava video aiheesta "maahanmuuttaja töitä etsimässä"!)

Naapurissa tai ehkä alakerran ravintolassa on illanvietto, jossa välillä kiljutaan ja taputetaan. Minun kortteerissani vietetään aikaa peiton alla. Huumaisan villi perjantai. Toisaalta olen tällä viikolla innostunut jo niin monesta asiasta ja hermostunut vielä niin paljon monemmasta, että jos vielä stimuloin itseäni jotenkin, menee hulluttelun puolelle. Tulee päiviä, joina töissä kuulee juttuja, jotka aiheuttavat sen, että tekisi mieli repiä päänsä irti. 

Sade rapsahtelee ikkunaan, kirjaa on vielä muutamankymmentä sivua ja suklaatakin vähän. Se kaikki riittää. Olen olosuhteisiin nähden määrättömän zen. 

Kun kuuntelen tätä biisiä haluaisin juoda punkku (kännit) jonkun ihanan miehen kanssa ja suudella pitkään..

Kulttiohjaaja Wes Andersonin kahdeksas pitkä elokuva pyörii nyt Suomessakin. Ensimmäisiä ajatuksia ja huomioita heti leffan jälkeen:

• The Grand Budapest Hotel on tähän asti ohjaajan suurin ja kunnianhimoisin elokuva, ja myös eniten massoja kosiskeleva.
• Uudesta elokuvasta löytyvät tyypilliset Wes Anderson -elementit: sadunomaisuus, seikkailut, pikkutarkat yksityiskohdat, yksinäiset yksilöt, univormut, pako-operaatiot, ym.
• Symmetrisiä ihmisryhmiä ja keskitettyjä ottoja suoraan edestä tai sivusta riitti, mutta odottamaani läpileikkausta hotellista tai sen huoneiden esittelyä liikkuvalla kameralla ei näkynyt lainkaan.
• Tämä on ensimmäinen kerta, kun Andersonin elokuvan koko juoni hyppii eri aikatasoilla.
• Tyypillistä kuivaa huumoria on nipistetty, ja kepeyden rinnalla oli aiempaa enemmän raskautta ja pahuuttakin.
• Elokuvassa vilahtelee enemmän tähtiä kuin koskaan: vakituisten luottonaamojen (Bill Murray, Owen Wilson ja Jason Schwartzman) lisäksi mukana ovat Ralph Fiennes, Jude Law, Adrien Brody, Tilda Swinton, Willem Dafoe, Jeff Goldblom, Harvey Keitel, Mathieu Amalric, Edward Norton... huvittavin on George Clooneyn osuus leffassa – roolisuoritus kestää noin sekunnin!

Kokonaisuudessaan nautittava teos – taas kerran.

Edelliseen postaukseen liittyen linkkaan tämänpäiväisen Hesarin jutun. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että tämä syömättömyystrendi ei todellakaan jäänyt sinne 90-luvulle toisin kuin me silloin nuoruutemme eläneet uskoimme. Eikä se ole enää tyttöjen "etuoikeus".

Hesari kirjoittaa otsikolla Poikien uusi ulkonäköihanne: Timmi ja karvaton (toim. Mervi Juusola) jutun, mikä osoittaa tämän. Se sisältää aika karmaisevia kommentteja. Alla poimintoja:

[Väestöliiton palvelukehittäjä ja seksuaalineuvoja Miguel] Reyes sanoo olevansa huolissaan tavallisuuden katoamisesta. Kaikki haluavat olla jotenkin erityisiä. Tavallinen poika tai tyttö ei tunnu enää riittävän. - -

- - Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan kolmannes pojista on tyytymättömiä painoonsa. Miguel Reyes arvelee, että tähän lukuun vaikuttaa ylipainon lisäksi myös poikien alipainoisuuden lisääntyminen sekä se, että ihannepainoiset pojat haluavat olla lihaksikkaampia. "Pojille on aika tyypillistä, että jos he kokevat painavansa liikaa, he vähentävät syömistä ja tyydyttävät näläntunteen energiajuomilla." - -

Tuisku Hakoniemi, 19, treenaa kuntosalilla noin neljänä päivänä viikossa. "On helpompi saada hyväksyntää ja arvostusta, kun on isot lihakset", hän sanoo. - - Nuorempana hän oli omasta mielestään tosi laiha ruipelo. Siitä tuli kavereilta kuittailua. "Aloin käydä salilla, että näyttäisin normaalilta. Ilman pientä positiivista painetta en olisi ryhtynyt treenaamaan", hän kertoo. - - "Haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni kaikilla elämänalueilla."Pieni välikevennys. Ihanteet muuttuu, täti ei ymmärrä. Ei varmaan tarvitsekaan. Ihannehan jo sanana sisältää sen, että se ei ole kovin realistinen. Enemmän realismia silti toivoisin, niin tyttöjen kuin poikienkin tavoiteulkonäköihin. 

- - Poikien syömishäiriöt ovat lisääntyneet. Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 10 prosentilla pojista on syömishäiriö. Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, kognitiivinen psykoterapeutti Pia Charpentier arvelee, että Suomessa syömishäiriöitä on noin viidellä prosentilla pojista.

- - "Nykyisin kiinnitetään jatkuvasti huomiota siihen, mitä elämässä ja omassa ulkonäössä pitäisi trimmata. Nuoria kannustetaan olemaan koko ajan parempia", Charpentier pohtii. Nuoret tarvitsevat enemmän hyväksyvää katsetta, puhetta ja asennetta – epätäydellisyyden sietämistä. "Vanhempien kannattaa myös tarkistaa omaa puhetyyliään. Ovatko tietyn näköiset ihmiset perheessä naurun ja pilkan aihe?"

Jutussa haastateltu Tuisku Hakoniemi esittää osasyyksi nuorten nykyiseen ihanteeseen lihaksikkaita He-Man-nukkeja ja treenattuja julkkiksia kuten 50 Centin. Julkkisten ja lelujen vaikutuksestahan on paljon puhuttu tyttöjen kohdalla, usein niin että vaikutus olisi täysin tuulesta temmattu. Mielenkiintoista on, että nuori mies itse kokee niillä olleen merkitystä.

Hätkähdyttävintä minusta tässä oli se, että salilla käydään, jotta näytettäisiin normaaleilta. Aika hyytävää luettavaa. Mutta en oikein osaa sanoa tähän mitään muuta kuin kauhistella. Paitsi sen, että Pia Charpentier on oikeassa. Me kaikki tarvitsemme hyväksyvää katsetta, puhetta ja asennetta. Jos kukaan ei arvostelisi kenenkään vartaloa, sinä et omaasi, puolisosi ei sinua eikä itseään, kumpikaan teistä ei naapureiden eikä yksikään teistä julkkisten, ehkä suurempi osa nuorista (ja aikuisista) tuntisi olevansa normaali ja hyvä ihan sellaisena kuin on.

***

I just wrote about girls' pursuit to thinness. It seems that it's not just girls anymore but also boys who think they have to be super thin or muscular to even look "normal". I found it very disturbing.

Fitness Führer kirjoitti edelleen valitettavasti paikoitellen vallalla olevasta nälkiinnyttämiskulttuurista sekä myös nuoriin miehiin kohdistuvista ulkonäkpaineista. Joonas Konstig taas kirjoitti kuntosalin ja ruokavalion suhteesta vähän eri näkökulmasta:

"Raskas urheilu synnyttää raskaan nälän, jolla keho koettaa kompensoida menetettyjä kaloreita. Nälän viesti on: Et kyllä mene enää tangon alle noin laihana. Jokainen, joka on tehnyt jalkakyykkysarjoja hämärän rajamailla, tietää, mistä puhun. Rankan treenipäivän iltana ei kotona ole ruokaa jota en jaksaisi syödä. ---

Olen aina tiennyt, että jos en ehdi liikkua, vähäiset ja raskaasti ansaitut lihakseni surkastuvat ja painoni laskee. Hyvä puoli on se, että tiskiä tulee vähemmän. Kääntääkseni saman myönteisemmäksi: punttis on paras keino syödä enemmän. Uusi kyykkyohjelma kannattaa aloittaa ennen joulua, ei joulun jälkeen. Kyykkytreenin jälkeen kalorit kun menevät suoraan lihaksiin. Oikeastaan teet itsellesi palveluksen niillä Vihreillä kuulilla."

Vaikka Konstig puhuu nimenomaan nuorista miehistä, sama asia voi päteä hyvin myös nuoriin naisiin, tai minkä ikäisiin ihmisiin tahansa. Oma suhteeni ruokaan on muuttunut viimeisen vuoden aikana olennaisesti: Ennen ruoka tarkoitti herkuttelua ja ruuanlaitolla kikkailua tai kiireessä pikanuudeleita. Jotain mikä voi aiheuttaa lihomista jos sitä syö vahingossa liikaa, mutta en jaksanut erityisesti välittää asiasta. Nyt ruoka tarkoittaa edellisten lisäksi polttoainetta keholle, jota on saatavamielellään paljon ja monipuolisesti. Lihomisen pelko loppui viimeistään siinä kohdassa, kun "onnistuin" laihtumaan muutaman kilon vahingossa, ennen kun oikeasti sisäistin asian.

Kuten Konstigin kuvaamassa tilanteessa, myös minulla nimenomaan liikuntaharrastus on tässä yksi suurimpia muutoksen taustatekijöitä. Jos istuu päivät sohvalla, riittää kun syö silloin kun on nälkä. Jos aikoo nostella rautaa, pitää syödä niin että keholle on riittävästi poltto- ja rakennusainetta. Jostain todella mystisestä syystä etenkin naiset tuntuvat yhdistävän kuntosalilla käymisen rahka-salaattidieettiin. Jos ihmiset tajuaisivat, että kun liikkuu paljon, saa ja pitää syödä paljon, hyvää, oikeaa ruokaa, eikä alkaa nälkäkuurille, ehkä aika monen motivaatio kuntoiluun kasvaisi. 

Konstigin kirjoituksessa hieman särähti korvaan ajatus siitä, että ruoka on "ansaittava" esimerkiksi kyykkysarjoilla, mikä ei ole niin kaukana Fffifin kuvaamien tyttöjen ajattelusta. Juttuhan kuitenkin on niin, että kaikki ihmiset tarvitsevat riittävästi ravitsevaa ruokaa, ja enemmän liikkuvat ainoastaan vielä enemmän ruokaa. Kumma että tämä tuntuu joiltakin näin avaruusrakettien ja älypuhelinten aikakautena unohtuvan.

Törmäsin noin viikko sitten Hämeenlinnan ilmaislehteä lukiessani mielenkiintoiseen mainokseen. 

Pari viikkoa sitten, ennen tätä mainosta, näin myös kävelykadulla erään toisen kampaamon tarjouskyltin, jossa oli eritelty miesten ja naisten tarjoushinnat. Olen törmännyt sukupuoleen liittyvään syrjintään kampaamoiden hinnoissa vielä tänäkin päivänä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hinnoittelumallissa otettiin huomioon myös asiakkaan ikä (lasten kustannukset ovat asia erikseen).

Suomessa sukupuoleen perustuva hinnoittelu on ollut kielletty jo aikaisemmin vuodesta 1987 lukien naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) eli tasa-arvolain perusteella. Tasa-arvovaltuutettu ja kuluttajavirasto antoivat edellisen kerran yhteisen kannanoton parturien ja kampaamojen hinnoista vuonna 1993, jolloin tasa-arvovaltuutettu ja kuluttajavirasto kehottivat partureita ja kampaamoita luopuman sukupuoleen perustavasta hinnoittelusta ja ottamaan hinnoittelun lähtökohdaksi palvelun vaatiman työn määrän sekä laadun ja ammattitaidon. [lähde]

Lyhythiuksisena naisena (tai ylipäätään naisena) en hyväksy tällaista epätasa-arvoa. Miesten hiustenleikkuu saattaa olla hyvin vastaava kuin omani, mutta maksan siitä parhaimmillaan kaksinkertaisesti. Ei todellakaan voida enää olettaa, että miesten leikkaukset olisivat aina jollain lailla helpompia ja nopeampia kuin naisten. Ja ihan yhtälailla miehistäkin löytyy pitkähiuksisia. Siksi en edes yritä ymmärtää, mihin tämä epätasa-arvo perustuu.

Monessa paikassa on siirrytty jakamaan palvelut joko parturi - tai kampaamopalveluiksi. Kyseessä on erilaisten tekniikoiden käyttö, mutta omasta mielestäni on kyse edelleen naisten ja miesten erilaisista hinnastoista. Mietinkin eräänä päivänä, että jos vaatisin ns. parturipalvelua itselleni, voisiko kampaaja kieltäytyä siitä? 

Olen lukenut runsaasti perusteluja naisten ja miesten erilaiselle hinnoittelulle, mutta minusta millään ei voida perustella sitä, että sukupuolen perusteella veloitetaan jostain palvelusta enemmän.

Koottuna parhaimmat netistä poimitut argumentit:  

"Naisilla ei ole asevelvollisuutta joten älä valita. Palvelusaika aiheuttaa valtavan tulonmenetyksen miehille" // anonyymi

"No eikös se naisten hiusten leikkuu yleensä kestä tunnin tai kaksi. Itsellä menee parturissa korkeintaan puoli tuntia" // mies 

"Naisten ja miesten leikkaukset on vanhan perinteen mukaan ollut erihintaisia" // anonyymi

En ymmärrä, miten tätä asiaa ei ole vieläkään saatu korjattua, vaikka tästä on meuhkattu aika ajoin. Ehkä asiaan saataisiin muutos, jos naiset alkaisivat boikotoimaan yrityksiä, jotka tekevät hinnastonsa sukupuolen mukaan?

 Mielipiteitä?

Aika moni on varmasti lukenut otsikossa olevan kommentin, jonka lausui siis Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees. Hieman jäljessä osallistun kyseiseen keskusteluun, mutta pakkohan Irma-tädinkin on sanoa sanottavansa asiasta. Mielestäni on järkyttävää, että vielä tänäpäivänä joku kehtaa lausua tuollaisen kommentin. Saatikaan jos oikeasti on tarkoittanut mitä on sanonut! Ettäkö NAISTEN tulisi kontrolloida itseään? Entäs ne miehet? Ne nykyajan kehittyneet, älykkäät ja parempipalkkaiset miehet? Heidänkö ei tarvitse kontrolloida itseään? Vai eivätkö he vain pysty siihen?

Onko tosiaan niin että nykyajan miehet nähdessään humalaisen naisen, ehkäpä vielä lyhyessä hameessa, eivät kertakaikkiaan voi itselleen mitään, vaan ovat pakotettuja raiskaamaan?! Jos sinulle tulee kakkahätä keskellä katua niin etsitkö vessan vai väännätkö tortut kadulle? Käytkö läpsimässä naamalle ärsyttäviä ostariteinejä kun pinna palaa vai annatko olla? Niinpä. Mikä on tämä vähä-älyinen mies, joka ei pysty kontrolloimaan primitiivisiä halujaan?

Ei voi olla tätä päivää ajatella miesten olevan avuttomia nyhveröitä, jotka ovat täysin kaikkien viettien vietävissä. Ja että meidän naisten tulisi varjella miehiä tältä kamalalta kiusaukselta tehdä RIKOS. Missä on raiskaajan vastuu omista teoistaan? Nyt miehet kerätkää itsenne.

Kuva: Home box office

Moi ja tervetuloa Take It Series -blogiin!

Täällä omistautunut televisiofani arvostelee näkemiään sarjoja. Seurattavat kesken olevat sarjat löytyvät oikean palstan listasta. Jos haluat pysyä kartalla, muista lukemisen lisäksi myös seurata blogia Facebookissa, Twitterissä, Blogilistassa ja Bloglovin'issa!

Arvostelujen lisäksi kasaan joka sunnuntai-illaksi menneen viikon merkittävimmistä sarjauutisista uutiskoonnin ja kokoan seuraavan viikon tärkeimmistä jaksoista ohjelman. Tärkeimmät jaksot ovat yleensä tuotantokausien tai sarjojen aloituksia ja päätöksiä. Kellonajat ovat Suomen ajassa.

Viikon 15 uutiset:

Game of Thrones jatkuu viidennelle ja kuudennelle tuotantokaudelle
HBO tilasi megahittiään Game of Thronesia kaksi kautta lisää. Uutinen ei tullut yllätyksenä, sillä parhaillaan Yhdysvalloissa meneillään olevan neljännen kauden avausjakso koppasi yhtiönsä muhkeimmat katsojaluvut sitten legendaarisen Sopranosin finaalin. Kahden kauden jatko kerralla on kuitenkin harvinaista herkkua. GoT perustuu seitsenosaiseen Tulen ja jään laulu -kirjasarjaan, jonka kirjoista kaksi viimeistä tosin on vielä kesken.

Simpsoneista 12-päiväinen maraton
Amerikkalainen maksu-tv-kanava FXX näyttää Simpsoneiden kaikki 552 jaksoa putkeen 12-päiväisessä maratonissa, 21. elokuuta alkaen. Kulttuuriteko ei valitettavasti koske suomalaisia, mutta rohkea valinta on kiinnostavaa tietoa täälläkin. Toistaiseksi sarjamaratonin pituuden maailmanennätys on edellisellä The Simpsons -maratonilla, joka kesti 86 tuntia ja 37 minuuttia. Sen urheimmat vielä jaksoivat katsoa alusta loppuun, mutta ensi syksynä haaste lienee tosifaneillekin liikaa.

The Truman Show'sta televisiosarja
Jim Carreyn vuonna 1998 ilmestynyt elokuva The Truman Show kertoo Truman Burbank -nimisestä miehestä, joka luulee elävänsä tavallista elämää, mutta josta oikeasti kuvataan tosi-tv-sarjaa. Mikä olisi loogisempi tapa antaa menestyselokuvan tarinalle sinetti kuin oikeasti kääntää se sarjaksi (ei tosin tosi-tv:ksi)? Paramount Picturesin suunnitelmat ovat vielä alkutekijöissään.

House of Cardsia voi streamata nyt Ultra HD:na
Netflix lupasi alkuvuodesta alkaa tuottamaan omia alkuperäissarjojaan Ultra HD:na eli niin sanotulla 4K-laadulla. Palvelu on ilmeisesti sanojensa mittainen, sillä suosittua alkuperäissarjaa House of Cardsia voi streamata nyt myös Ultra HD:na, jonka tarkkuus on 3840 x 2160 pikseliä eli se on Full HD:ta neljä kertaa terävämpi. Muut Netflix-sarjat seuraavat perässä.

Euroopan HBO Store avattiin
HBO julkisti Game of Thronesin neljännen kauden alkuhumussa myös eurooppalaisten oman HBO Storen. Verkkokaupasta löytyy DVD:itä ja fanituotteita, ja Game of Thrones -tuotteille HBO tarjoaa avajaistarjouksena 20 prosentin alennuksen koodilla HBONORDIC20 20. huhtikuuta asti. HBO Store löytyy osoitteesta www.hboshopeu.com.

Viikon 16 ohjelma:

Maanantai:
03:30: Family Guy, The Most Interesting Man in the World
Viikon aloittaa piirrossarja Family Guy lopettamalla peräti 12. tuotantokautensa 17 jaksoon. Rhode Islandiin sijoittuvan animaatiokomedian faneilla ei ole syytä huoleen, sillä jatkoa on luvassa.
04:00: Nurse Jackie, Sink or Swim
Carmela Sopnarona parhaiten tunnetun Edie Falcon tähdittämän Nurse Jackien kuudes tuotantokausi alkaa. Musta draamakomedia kertoo huumeongelmaisesta sairaanhoitajasta nimeltä Jackie Peyton. Mukaan ehtii vielä, sillä Nurse Jackiesta on tilattu seitsemäs kausi jo hyvissä ajoin.
04:30: Californication, Levon
Myös toinen draamakomedia jatkuu huomenna, kun Californicationin seitsemäs ja viimeinen tuotantokausi alkaa. David Duchovnyn esittämällä Hank Moodylla on viimeinen mahdollisuus voittaa perhe lopullisesti takaisin.
05:00: Mad Men, Time Zones
Niin ikään maanantain makupala Mad Men jatkuu seitsemännelle kaudelle. Myös aistikkaan mainostoimistodraaman osalta kausi jää viimeiseksi, mutta on jaettu kahteen osaan, joista toinen esitetään ensi vuonna.

Tiistai:
03:00: 2 Broke Girls (Tyhjätaskut), And the Wedding Cake Cake Cake
2 Broke Girlsin eli Tyhjätaskujen kolmas tuotantokausi palaa kolmen viikon tauolta tiistaina. Sinkkuelämää-sarjan tekijöiden seuraavana hittinä mainostettavan sarjan 21. jakso on kauden neljänneksi viimeinen, mutta uudet jaksot alkavat jo tänä vuonna.
04:00: Dallas, Where There's Smoke
Dallas-niminen draama jää kaudensisäiselle tauolle. Erwingin upporikkaista serkuksista kertovan Dallasin seuraava, yhdeksäs jakso esitetään vasta 18. elokuuta.
05:00: Warehouse 13, Endless Terror
Sci-fi-draama Warehouse 13:n viides tuotantokausi alkaa. Sarjassa Yhdysvaltain salaisen palvelun agentit suojelevat maataan yliluonnollisilta voimilta.

Keskiviikko:
04:00: Supernatural, Meta Fiction
Kauhufantasioiden jättiläinen Supernatural palaa kolmen viikon tauolta ruutuun yhdeksännen tuotantokauden 18 jaksolla. Toivottavasti kukaan fani ei ehtinyt säikähtää, sillä myös kymmenes kausi on jo tilattu.
04:30: Fargo, The Crocodile's Dilemma
Keskiviikkona alkaa viikon ensimmäinen uusi sarja, kun Sons of Anarchysta tuttu FX Networks esittää Fargon pilotin. Rikosdraama Fargo kertoo minnesotalaisesta kylästä, jonne päähenkilö Lorne Malvo saapuu aiheuttamaan pahennusta. Alattehan tekin seuraamaan?
05:00: Awkward., No Woman Is an Island
Awkward.-nimisestä romanttisesta komediasta puolestaan alkaa neljäs kausi. High school -maailmaan sijoittuvassa sarjassa päähenkilö Jenna Hamilton etsii itseään saatuaan odottamatonta huomiota itsemurhayritykseksi luullun tapauksen jälkeen.
05:00: Person of Interest (Kohde), Death Benefit
Kolmen viikon jälkeen myös Kohde voidaan toivottaa tervetulleeksi takaisin, kun kolmannen kauden 20. jakso esitetään. Person of Internestissä miljardööri palkkaa entisen CIA-agentin suojaamaan häntä väkivaltarikollisilta.

Torstai:
05:00: Workaholics, Friendship Anniversary
Workaholicsin neljäs tuotantokausi päättyy 13 jaksoon torstaina. The Officen tyylisessä mokumentti-sitcomissa seurataan puhelinmarkkinoijien elämää.

Perjantai:
03:00: Community, Basic Sandwich
Communityn viides tuotantokausi päättyy 13 jaksoon perjantaina. Parodiallinen komedia kertoo opiskelijoista kuvitteellisen Greendalen kaupungin työväenopistossa.
03:00: The Vampire Diaries (Vampyyripäiväkirjat), Resident Evil
Vampyyrifanien iloksi kolmen viikon tauolta palaa myös The Vampire Diaries eli Vampyyripäiväkirjat. Sarjassa high schoolissa opiskeleva tyttö yrittää kestää kahta vampyyriveljeään.
04:30: The Crazy Ones, The Lighthouse
The Crazy Ones -nimisen komedian debyyttikausi sen sijaan loppuu 22 jaksoon. Two and a Half Menin kanssa ohjelmistossa syksyllä paikkoja vaihtaneessa sarjassa nauretaan Zach Cropperin työlle mainostoimistossa.
05:00: Scandal, The Price of Free and Fair Election
Komedioiden lisäksi yhden trillerin tuotantokausi loppuu, kun Scandalin toisen kauden 22. jakso esitetään. Sarjassa Valkoisen talon viestintäpäällikkö Olivia Pope perustaa oman kriisinhallintayrityksen, mutta menneisyys ei päästä irti.
05:00 Parenthood (Samaa sukua), The Pontiac
Peräti kolmannen komedian tuotantokausi loppuu perjantaina Parenthoodin (Samaa sukua) viidennen kauden 22 jaksoon. Perhe on paras -elokuvaan pohjautuvassa sarjassa seurataan Bravermanien mutkikkaan perheen elämää.

Mielenkiintoinen viikko siis tulossa! Mitä uutuutta sinä odotat eniten tai mitä jäähyväisiä pelkäät pahiten?

Keskusteltuamme jokin aika sitten Madonnan kainalokarvoista, osui silmääni tänään jotakin aiheeseen liittyvää, minua piristävää, ja kaikinpuolin kaunista. Nimittäin valokuvaaja Ben Hopperin projekti Natural Beauty, joka koostuu valokuvista ihanista naisista - kainalokarvoineen kaikkineen.

Nettisivuillaan Hopper kertoo projektista näin: “Although armpit hair is a natural state it has become a statement. Why is that? For almost a century we have been brainwashed by the beauty industry, encouraging hair removal. By creating a contrast between common ‘fashionable’ female beauty and the raw unconventional look of female armpit hair thoughts are intrigued and a discussion is made.”

Tätä tällaista lisää! Milloinkohan pääsisimme näkemään taidevalokuvien lisäksi myös muotilehtien editorial-kokonaisuuksia, joissa mallien kainalokarvat pilkottaisivat designer-mekkojen alta? Sitä päivää odotellessa suositelen katsomaan Hopperin koko sarjan täältä - ja miettimään, että entäs jos jättäisitkin ensi kerralla sen sheiverin kaappiin...?

Kuva: Ben Hopper

Näin kulutusjuhlaviikonlopun päätteeksi ja uuden viikon alkajaiseksi vinkkaan täällä Ylen MOT:n dokkarista, joka taas muistuttaa siitä, että vaatteetkin tulevat jostain muualta kuin vaatekaupasta. Ylen sivuilta löytyy aiheesta enemmänkin, ja tuo dokkari tulee arvatenkin myös Areenaan. Toivottavasti, sillä itse olen klo 20.00 vielä töissä, ehkä kurjilla työehdoilla, mutta ainakin saan käydä vessassa eikä tarvitse pelätä, luhistuuko rakennus niskaan ja palkkakin vastaa koulutusta. 

Sain taas mielenkiintosen sähköpostin lukijalta, jolla on todettu CFS muutama vuosi sitten. Ilokseni sain lukea että hän elää lähes normaalia elämää ja pystyy käymään salillakin pari kertaa viikossa. Todella kannustavaa, ja myös palkitsevaa kuulla, että blogin pariin löydetään ja sitä luetaan. Siitä nyt haluunki kirjottaa enemmän, ja ehkä viime kirjotuksessa sitä vähän alotinki.

Mä en pelkää leimautuvani tän sairauden takia, koska tässä ei oo mitään hävettävää. Ihmiset sairastuu? Tää on fyysinen sairaus, ja oon ihan se sama Hanna ku ennenki. Ihan sama kun mulle olis puhjennu vaikka II tyypin diabetes. Erona vaan se että diabeteksen voi hoitaa insuliinilla oireettomaks (jonka on myös todistettu parantuvan VHH:lla). Se, että CFS:ää ei voida diagnosoida verinäytteellä tai röntgen kuvalla, tarkottaa useille lääkäreille yhä sitä että koko sairautta ei ole. Vaikka on tunnustettu että kyseessä on neurologinen sairaus, edes KELA ei usein myönnä sairausetuuksia pelkällä cfs-diagnoosilla. Ja tarkemmin katottuna, cfs:stä on kansainvälisiä tutkimuksia, ja potilailta on löydetty vajausta eri hormoneista, välittäjäaineista ja ravintoaineista. Myös aivosähkökäyrästä ja aivojen kuvauksella on löydetty poikkeavuuksia terveisiin ihmisiin verrattuna. Mun mielestä on ihan pöyristyttävää että terveydenhoitoalan ammattilaiset lakasee potilaan oireet maton alle sen takia että tietokoneiden mukaan "missään ei pitäisi olla vikaa". Mitä jos vaikka kuuntelisitte potilaan oireita ja pyrkisitte tekemää yhteistyötä? 

Sairaudenhoitoa ei mun mielestä voi muutenkaa yksinkertaistaa niinku nykylääketiede tekee. Yksi sairaus, yksi lääke. Nykylääketiede pyrkii lievittämää oireita, ei hoitamaa varsinaista sairauden aiheuttajaa. Lääkäreitä ei yksinkertasesti kiinnosta mikä mahtaa olla potilaan oireiden takana. Jos ei keksitä mitään, niin annetaan vaan masennuslääkettä kouraan ja käsketään jatkamaan elämää. Ja lääketehtaat tienaa ihmisten oireiden kustannuksella. Jos joku kärsii korkeesta verenpaineesta, niin ihan ensimmäisenä mä käskisin lievittämää stressitekijöitä enkä alottamaa mitää verenpainelääkitystä. Stressi on loppupeleissä aina syypää, se kun voi olla fyysistä, psyykkistä ja kemiallista. Väsymysoireyhtymä on niin moninainen kehon epätasapainotila, et sen nimeks sopis mielummin "all fucked up" tai "constantly fucking sick".

Voin myös kertoo, että kukaan ei keksi näitä oireita. Näistä ei saa psykosomaattisia millään. Tää ei ole masennusta. En oo epäilly omaa psyykettäni hetkeäkää (no okei kerran mietin vakavasti et mitä jos oonki vaa hullu, mut päädyin aika äkkiä siihen tuloksee että en oo yhtää erilainen ku ennen), vaikka jatkuvasti kuulen miten muitten potilaiden lääkärit väittää että niiden migreenit ja uupumukset on masennusta. Naurettavaa! Eniten harmittaa jos nää potilaat oikeesti uskoo sitä lääkäriä joka niin sanoo. Mun mielestä lääkkeet on aina viimenen vaihtoehto. Keholla on luontanen taipumus parantua kunhan sille annetaa mahdollisuus. Ja Hippokrates sen jo sano: ruoka olkoon lääkkeesi.

Kuva Antti Heikkilän kirjasta Ravinto ja terveys. Niin hyvä kirja että suosittelen jokaista joka on keskellä sairautta tai haluaa muuten vaan parantaa elämänlaatuaan lukemaan. Kirja on kirjotettu yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja on siten mielekiintonen. 

Tarkotus oli tosiaan paasata miten huonosti meitä yleisesti kohdellaan. Vakavasti sairaat ja uupuneet ihmiset joutuu taistelemaa tietämättömiä virkailijoita vastaan 

byrokraattisella paperisodalla. Mun o

ireet on onneks otettu alusta asti vakavasti ja koen saavani hyvää kohtelua ja ymmärrystä omalta lääkäriltä. Oon siitä kiitollinen. Myös kela on hyväksyny sairauspäivärahahakemukset, mutta vaan kun mukana on ollu potilasselosteet, joissa lukee "potilas jaksaa kävellä 2km 4xviikossa. Ei koe selviytyvänsä arjessa kaupassa käynnistä omin voimin". Oon siinä mielessä ihan onnekas, että joudun saan asua vanhempien luona ja toipua melko rauhassa. Tosin toivon että pääsen syksyllä muuttamaan omille. 

Lainasin kirjastosta myös Maija Haaviston Hankala potilas vai hankala sairaus. Niin hyvä tietopaketti! Olin ilonen että siellä luki myös ravintoainepuutosten oireet.

Mihin tarttua, jos joka kohdassa mättää?

Eilinen MOT: Veren tahrimat muotivaatteet toi taas hetkeksi verkkokalvoilleni sen, mitä silloin tällöin yön pimeinä tunteina murehdin, tekstiiliteollisuuden ja valmisvaatebisneksen varjopuolet. Ha, ihan niinkuin noissa nyt hirveästi valoisia puolia olisikaan. Silmään pisti erityisesti kohta, jossa bangladeshilainen ay-liikkeen johtohahmo Kalpona Akter sanoo suurin piirtein, että ostakaa hyvät ihmiset täällä tehtyjä vaatteita, mutta vaatikaa niiden tuotannolta enemmän, parempaa palkkaa ja parempia työoloja työntekijöille. Jotenkin olen tuossa nopeasti vilahtaneessa lauseessa kuulevinani: Jos boikotoitte kovastikin, siirtää valmistuttaja tuotantonsa muualle jolloin nyt jonkunarvoisella sopimuksella työssä olevat menettävät sen vähänkin. Valmistaja joutuu kalastelemaan uuden sopimuksen, luultavasti kehnompaan hintaa, sillä aina löytyy se, jolle kelpaa vielä vähän halvellamallakin tuotettu. Jolloin työolot surkeutuvat entisestään. 

Se 16-vuotias pitkiin hameisiin ja 70-luvun hippipaitoihin pukeutunut nuori joka edelleen hiljaa huutaa McMurder, McMurder, haluaisi edelleen uskoa boikottien voimaan. Mutta maailma taitaa olla monimutkaisempi 2010-luvulla kuin 90-luvun alussa, jolloin oli vielä ihan yksinkertaista ostaa muita kuin Nestlen, ColgatePalmoliven tai Kraft Foodsin tuotteita. Mikä nyt neuvoksi?

Kadehdin ystävääni, joka tekee mielestäni kaiken oikein. (Tämän lisäksi hän on TIETENKIN kaunis, hauska ja sivistynyt.) Hän ostaa lähes kaikki vaatteensa käytettynä (osan vaatteistaan/kengistään hän on teettänyt tai vähintään selvittänyt tuotteen tuotantoketjun trikoon puuvillanviljelijään saakka), minimoi ruokahävikin, on luonnollisesti kasvissyöjä (la loistava kokki) ja välttää lentomatkustamista. Ai miksikö minä en tee samoin, sehän näyttää olevan mahdollista? Miksi vain tyydyn kadehtimaan ja toisaalta myös ihailemaan hänen ei edes askeettista elämäänsä? Sanokaapa se. Tottumus on varmaan iso osa tätä kysymystä. Minä vain olen tottunut tekemään toisin. Toisaalta, voisin varmaan oppia vieläkin. Kiinnitänhän edelleen huomioni myös siihen, etten ostaisi Coca-Cola Companyn tuotteita. 

Näin tuossa yllämainitussa MOT:ssa myös häivähdyksen siirtomaakaudesta. Voiko mitenkään olla oikein, että jossain päin maailmaa joku elää lähinnä vain tehdäkseen miljoonia T-paitoja Kesämuoti 2014-ihmisille? Melko ihmisarvotonta, sanoisin. Muutenkin ohjelmassa väläytetyt tuotantolukemat olivat niin huimia, että en voi kuin ihmetellä, mihin ihmeeseen maailma tarvitsee sellaisia määriä rättejä? Joidenkin arvioiden mukaan, vaikka koko maailman tekstiiliteollisuus pysäytettäisiin nyt, näitä riepuja kyllä riittäisi hamaan maailman tappiin saakka ilman, että Siperiassakaan tarvitsisi vaeltaa alasti. 

Turha parjata ainoastaan Reimaa, kun Lindexin tehtailla olot näyttivät olevan vielä kurjemmat. Ja sitten on kaikki se, mitä toimittajille (tai tarkastajille, ystäväni on käynyt tehtailla Kiinassa ja Intiassa) ei näytetä. Turha ajatella, että boikotoiden Reimaa  ja ostamalla vaikkapa Tickettejä saisi jonkinlaisen synninpäästön, nimittäin nopean googlettelun perusteella Ticketin tuotantoa näyttää olevan myöskin Dhakassa Bangaldeshissa L&B Garment Ltd:ssa. Valitettavasti suuryrityksen kuluttajahinta Suomessa ei kerro mitään kankaan tai tuotteen tuotanto-olosuhteissa. Pienet toimijat sitten erikseen. Lähimpänä Suomea tuotetut lasten ulkovaatteet ovat omien tietojeni mukaan merkkiä Lenne ja Travalle. 

Voin varmaan googletella kaiken liikenevän aikani näitä erilaisia vaatevalmistajia, olla sydän mykkyrällä toteutumattomien ihmisoikeuksia puolesta ja tirauttaa iltaisin kyyneleen, mutta se ei taida asiaa edistää. Minttumari jo ehdottikin postausta ekologisesti ja eettisesti kestäviä tuotteita myyvistä putiikeista, ja se onkin erinomainen idea. Homman nimi nyt varmaan kuitenkin on se, että länsimainen ihminen ei homo consumens-leimastaan helpolla irtoa. Esteettiset esineet vetävät meitä puoleensa ja toisaalta, ihan mielelläni pistän rahani jollekin, joka jakaa vähän pienempää kuin miljonaosinkoa.

Mutta mitäs muuta?

Heli Ryhänen: Ihmisten laji / Taidehalli

Kun astuu Taidehallin vuoden taiteilijaksi valitseman Heli Ryhäsen uuteen näyttelyyn, on kuin astuisi toiseen maailmaan ja toisaalta kuitenkin juuri siihen samaan maailmaan, jossa itse elämme.

Ryhäsen Ihmisten laji -näyttely Helsingin Taidehallissa on käytännössä tutkielma ihmisyydestä. Keinonahasta ja muusta muovista valmistettujen veistosten ja installaatioiden voi nähdä nostavan esiin sellaisia aiheita kuin loputon kulutus, materian katoamattomuus, paremman elämä tavoittelu sekä ihmisen suhde luontoon, sivistykseen ja uskontoon. Monista töistä on aistittavissa myös jonkinasteista mustaa huumoria.

Järjestäjien oman kuvauksen mukaan Ryhänen muovaa hahmojensa piirteisiin elämän ristiriidat: vanhenemisen, sukupuolisuuden ja kuoleman. Silti näyttely ei synkistä liikaa – ehkä teemat jäävät enemmän piirroshahmoja kuin ihmisiä muistuttavien nukkejen ansiosta juuri sopivan etäisiksi.

Posti väljer att göra frimärken av gay-konstnären Touko Laaksonen aka Tom of Finlands konst. Konstnären nådde stor framgång i USA på 70-talet, men har för mig att han aldrig blev väldigt känd och hyllad i hemlandet......före nu. 22 år efter hans död. Men bättre sent än aldrig fan! 

Posti har fått väldigt mycket publicitet, inte bara på hemmaplan, men t o m New York Times har skrivit om detta. KUL att Finland blir känt för något annat än dödskjutningar, fyllebastu, Sauli Koskinen aka Adam Lamberts pojkvän och Päivi i Svenska Hollywoodfruar. Och speciellt KUL att Finska staten tar ett så pass starkt ställningstagande i HBTQ-frågor! Det var dessutom först på 90-talet som Laaksonens konst visades upp i Finland överhuvudtaget.

*blir frimärkssamlare*

The Variety show'n ensimmäinen arvonta! Jee!

Ollessani HBO Nordicin kutsusta Game of Thronesin neljännen kauden ensi-illassa kysyin HBO Nordicin edustajalta mahdollisuutta saada jotain pientä GoT-oheistuotetta arvottavaksi blogiini. Olisin ollut erittäin onnellinen jo jostain erittäin pienestä oheistuotteen kulmasta, mutta minulla (tai oikeastaan teillä) kävi erittäin hyvä tuuri! Sain HBO Nordicilta arvottavaksi yllä olevan kuvan jätti-ison julisteen, jossa esiintyy Tormund Giantsbane -hahmona sarjassa esiintyvä norjalainen Kristofer Hivju, ja julisteessa on hänen nimikirjoituksensa! Niinpä!

Eikä siinä vielä kaikki! Palkintoon lähtee mukaan kahden kuukauden ilmaiskoodi HBO Nordicin koko valikoimaan. Tämä koodikortti tulee tuollaisessa söpössä bussikortin tai kirjastokortin kuljettamiseen tarkoitetussa GoT-kotelossa. [hmm, pitäisiköhän itsekin osallistua?]

Anteeksi tästä kaikesta huutomerkkien määrästä, mutta olen vain niin innoissani! Tiedän blogin lukijoissa olevan monia tämän sarjan faneja, ja on vain niin uskomattoman hienoa päästä tarjoamaan jollekin teistä näin hieno Game of Thrones -palkinto. Lucky me! :)

Osallistuaksesi arvontaan kerro kommenttiboksissa minkä Game of Thrones -hahmon seikkailuja odotat eniten tällä sarjan neljännellä kaudella ja miksi. Muistathan jättää kommenttisi taakse myös sähköpostiosoitteesi! Osallistumisaikaa on pääsiäisen yli eli maanantaihin 21.4. klo 23.59 asti. Kerron palkinnon voittajan tiistaina 22.4.