Me elämme sairaan kauniissa maailmassa.
Sen huomaa siitä kun tytöt käyttävät luvattoman paljon aikaa tähän:
Ja siitä kun yleisen mielipiteen mukaan oikeanpuoleinen vartalon malli tuntuu olevan yksiselitteisesti kauniimpi kuin vasemman puoleinen.
Tai siitä kun median julkaisemissa kuvissa ei ole enää mitään totuuden perää. Ainakin itseäni hämmentänyt juttu ja kuva täältä.
Minähän kaikessa naiiviudessani olen kuvittellut että kaikki lehtien kuvissa poseeraavat ihmiset todella näyttävät kreikkalaisilta veistoksilta myös livenä. Tai vaihtoehtoisesti ovat oikeasti tehneet työtä kroppansa eteen. Pyh ne mitään näytä tai tee! Kunhan asettelee valot ja varjot oikeaan asentoon, lisää vähän puuteria tehostamaan vaikutusta. Pullistelee, piereskelee ja jännittää sekä lopettaa hengittämisen hetkeksi. Niin ja on taatusti ollut syömättä edelliset 8 tuntia ja marssii ulos vessasta yksi tyhjä Movicol pullo kainalossa. Tai yksikertaisesti turvautuvat kaveriin nimeltä Photoshop.
Sairas on maailma jos jopa oma rakas äitini on rehellisesti sitä mieltä että hoikat ihmiset ovat lähtökohtaisesti fiksumpia ja parempia ihmisiä kun vähän (tai hiukan enemmänkin kuin vain vähän) pyöreämmät. Ei tarvitse ihmetellä mistä tämän Nyyn syömishäiriöajattelu on saanut tulta alleen.
Sairaalla tavalla kaunis maailma. Vain sairaiden ihmisten mielestä kaunis maailma. Onko sairas nyt kaunista.
Kaikki tämä havainnollistamaan minkälaisesta ajattelusta ja maailmasta mä haluan itseni pois riuhtaista. Haluan osata olla välittämättä kaikista niistä valheista ja harhaanjohtavista ihanteista ja kriteereistä joiden mukaan määritellään oletko arvokas ja kaunis, vaiko et. Laihuushäiriöstä parannuttuani olen etsinyt asioita ja totuuksia siitä mitkä elementit tekevät ihmisen oikeasti onnelliseksi ja kauniiksi. Yhden tärkeän elementin löysin elämääni. Hän on Rakkaus ja hän esiintyy (tietämättään) nimellä Hyvä mies. Monta muuta elementtiä on kuitenkin vielä löytämättä.
Mä haluan myös nähdä sen Nyyn, jonka Hyvä mies näkee. Ne asiat joista oikeasti voin olla ylpeä ja jotka ovat todellisesti osa minua. Ja haluan unohtaa ne asiat joilla ei ole mitään merkitystä, mutta jotka pyörivät päässäni kuitenkin taukoamatta.
Kuten itseinho "valtavasta" pömppömahastani. Syyllisyys urheilemattomuudesta. Ajatukset ruuan ansaitsemisesta. Tai ajatukset siitä että kaikki asiat jotka edustavat elämästä nauttimista ovat kiellettyjä.
Taidanpa kerätä tähän muistikirjaa ajatuksia ja asioita kauneudesta omassa elämässäni, jotka tekevät minut onnelliseksi. Sekä myös niistä jotka tekevät minut vähemmän onnelliseksi.
No mitä oikeasti kaunista olen löytänyt elämästäni viime aikoina?
Syöpää sairastavan työtoverini vilpitön reippaus ja ilo, tehdessään tervehdyskäynnin meidän työpaikallemme.
Pitkä aamiainen ystävän kanssa jutustellen meistä, muista ja (uudesta)elämästä.
Hyvän Miehen kotiinpaluu halaus.
Tarvittiinko johonkin näistä litteää vatsaa? Ei.
