Toimituksen palstalla kysyttiin perjantaina ehkäisypillereistä ja päätin kommentin sijaan kirjoittaa kokonaan oman postauksensa tästä aiheesta. Vaikka vaikeuksia on ollut juurikin ehkäisypillereiden kanssa, niin osana ongelmia on ollut myös gynekologien suhtautuminen asiaan. Varoitus: Luvassa pitkä tilitys.
Jokunen vuosi sitten olin tyytyväinen hormoniehkäisyn käyttäjä, vaikka mahdolliset sivuvaikutukset joskus vähän huolettivatkin. Aloitin ehkäisypillerien käytön aika nuorena ja ne toimivat kuin unelma; järkyttävät kuukautiskivut katosivat ja siltä osin elämästä tuli sekä säännöllistä että kontrolloitavaa. Ystäväpiiriltä olen kuullut, että osalle pillerit ovat sopineet saman tien (helpoin vaihtoehto), joillekin eri merkkien kokeilun kautta ja joillekin ei oikeastaan ollenkaan (ehdottomasti hankalinta). Vaikka olen kuullut noita hankaliakin tarinoita, en ole kokenut hormoniehkäisyä mitenkään leimattavan. Ihmiset ovat erilaisia ja heille sopivat eri ratkaisut. En ole myöskään koskaan kokenut gynekologin mitenkään piilottelevan tietoa sivuvaikutuksista, mutta tietoa eri ehkäisyvaihtoehdoista on ollut vaikea saada.
Pitäisiköhän tämä linkata gynekologillekin? (kuva)
Söin pillereitä kymmenisen vuotta, kunnes ne eivät vain jostain syystä enää sopineet minulle. Oireita oli monenlaisia ja ensin ajattelin niiden johtuvan stressistä, sillä oireiden alkamisaikoihin olin juuri päättämässä opintojani. Elämän tilanne kuitenkin tasoittui, eikä stressiä enää ollut, mutta oireet jäivät ja pahenivat. Suurimpana huomiona se, että kuukautiset olivat taas epäsäännölliset ja jäivät usein tulematta, kun taas kivut puolestaan tekivät paluun.
Ensimmäinen gynekologi, käydessäni yksityisellä, ei tehnyt asialle mitään. Hänestä se oli ihan normaalia, että limakalvot voivat kuivua ja siitä seuraa kuukautisten pois jäänti ja mahdolliset kivut. Se tasoittuisi kyllä jossain vaiheessa. Raskaaksi tuleminen olisi tietysti mahdotonta, jos ei kuukautisiakaan ole, joten hänestä minun olisi pitänyt olla oikeastaan tyytyväinen, koska silloinhan ehkäisy juurikin toimii ja elämä ilman kuukautisia olisi monen naisen unelma. Niin, jossain määrin minunkin, mutta ei kivuliaasti, eikä niin, että alkaessaan saattoivat tulla sitten ihan milloin vaan.
Tuo lapsiasiakin minua kiinnosti. Jos tämä ei nyt sitten tasoittuisikaan, niin voisiko olla kyse jostain pillereihin riippumattomasta, mikä vaikuttaisi siihen, voinko koskaan saada lapsia? Tässä vaiheessa gynekologi tiesi silloisen ikäni (parinkymmenen paikkeilla) ja etten ollut parisuhteessa. Kysymykseeni hän vastasi vastakysymyksellä: "Onko lastensaanti sinulle nyt ajankohtaista?", johon hämmentyneenä vastasin totuudenmukaisesti ei ja aihe jäi siihen. Myöhemmin harmitti, etten osannut vaatia silloin parempaa palvelua.
Ongelmat aina vaan jatkuivat ja varasin ajan toiselle gynekologille. Kerrottuani oireista, gynekologilla oli muutama veikkaus, mistä ne voisivat johtua. Tutkimusten jälkeen hän naputti hetken koneellaan, sanomatta mitään, ja antoi minulle reseptin toisiin ehkäisypillereihin. Hänen mukaansa joskus vain käy niin, että keho muuttuu ja aiemmin sopineet pillerit vain eivät enää käy, minun tapauksessani juurikin ne olivat syy limakalvojen kuivumiseen ja sitä kautta moniin ongelmista.
Alkuun kaikki korjaantui. Otti päähän se, miksi olin kestänyt ongelmia niin kauan ihan vain siksi, ettei ensimmäinen gynekologi ollut osannut auttaa ollenkaan. Seurasin tarkasti niiden aikaisempien fyysisten oireiden pois jäämistä, tuleeko niitä takaisin tai ilmeneekö uusia. Ei tullut, mutta olin niin keskittynyt niiden asioiden tarkkailuun, etten tajunnut tunnepuolen heittävän häränpyllyä. Välillä kaikki tuntui olevan huonosti, itketti ja ärsytti, mutta ajattelin vain olevani väsynyt. Kesti huomata, että en nyt kyllä tunne olevani ihan oma itseni. Enkä sittenkään tajunnut heti miksi.
Ystäväni oli huomannut tämän muutoksen minussa ennen kuin minä, ja myös ensin ajatellut sen johtuvan esimerkiksi stressistä tai väsymyksestä. Joku kerta tämän ystävän kanssa keskusteluissamme sivusimme jotain ehkäisyyn liittyvää ja valitin siitä, miten ärsyttävän helpolla aiemmat ongelmat olivat ratkenneetkaan. Muiden aiheiden kautta päädyimme siihen, että kerroin näistä kokemistani tunnemuutoksista. Hän sitten yhdisti nämä kaksi, että hei sanoitkos vaihtaneesi pillereiden merkkiä ja kokeneesi sittemmin olevasi nykyään jotenkin herkempi kaikelle...? No kappas vaan.
Vähän tämän jälkeen jouduin pikalopettamaan (kiittimoi!) puhelun pankkivirkailijan kanssa, kun hän sanoi, ettei tiliotteen saaminen kesken tilikauden ole mahdollista. Asia oli ihan mitätön, mutta jostain syystä minua alkoi itkettää. Todella ärsyttävää tietää yhtä aikaa, ettei oikeasti itketä, mutta samaan aikaan tuntea, kuinka kohta alkaa itkemään. Se oli viimeinen niitti, taas uusi aika gynekologille.
Varasin ajalle samalle kuin viimeksikin. Hän otti kokemani tunnemuutokset heti todesta (olen myös kuullut käyvän toisin) ja oli jo kirjoittamassa taas eri merkille uutta reseptiä. Olisin varmaan saanut reseptin taas sen kummemmin mitään keskusteluja käymättä suoraan käteeni, ellei hän olisi joutunut tarkistamaan, olenko jo kokeillut sitä merkkiä. Tällä kertaa olin kiinnostunut kuulemaan muistakin vaihtoehdoista, joten kysyin onko mitään muuta ratkaisua.
Jos en olisi itse lukenut eri vaihtoehdoista (kiitos Google), en kyllä vieläkään paljoa tietäisi. Gynekologi luetteli muutaman vaihtoehdon, jotka eivät sovi minulle. Esimerkiksi ehkäisylaastari ei käy, jos kerta ei edellinen pillerimerkkikään. Kierukka olisi hänestä paras vaihtoehto (hyötynä sekin, ettei tarvitse ehkäisyn eteen tarvitse tehdä mitään päivittäin), mutta minulla aiemmin Papa-kokeessa olleen muutoksen takia täytyisi ensin seurata tilannetta. Nyt viimeisimmän käynnin jälkeen sain tuloksissa vapauttavan tuomion, muutoksia ei enää ole.
Nyt sitten kuulemma ensi kerralla voidaan keskustella muistakin vaihtoehdoista kuin ehkäisypillereistä.