Kuva: Caitlin Rodgers
Näin tokaisi siskoni juhannuksena, kun kertoi tapauksesta, että poliiseilla oli kestänyt todella kauan tulla paikalle. Ja kun olivat lopulta tulleet, olivat olleet kaiken huipuksi naispoliiseja. Että meikkaamassa varmaan olivat olleet. Kelvottomat.
Valtaosa meistä sortuu tällaiseen ajatukseen. Että varmaan meikkasi, koska oli nainen. Luultavasti pillahti itkuun, koska hormonit. Ei uskaltanut avata suutaan, tyttö kun on. Kenellä meistä ei joku vastaavanlainen ajatus olisi ikinä tullut päähän, käsi ylös?
Mutta liikkuipa päässä mitä hyvänsä, ääneen sitä ei enää kukaan itseään kunnioittava nainen voi sanoa. Koska jos sinä et kunnioita muita naisia, niin miten voisit olettaa kenenkään muun kunnioittavan sinua?
Me naiset olemme useimmiten toistemme pahin vihollinen. Ehkä ajattelemme, että kilpailemme toisiamme vastaan samoista töistä, samoista miehistä. Mutta eihän se niin mene vaan aivan päin vastoin.
Tasa-arvo ei rakennu niin, että me naiset itse sabotoimme maineemme toisia naisia aliarvioimalla. Näistä kulahtaneista ajattelumalleista on päästävä eroon ja se alkaa niin, että lakkaamme toistelemasta niitä.
Seuraavan kerran, kun saat itsesi (tai ystäväsi) kiinni oman sukupuolesi halveksunnasta, mitä teet?