"Tyttöjen värit" ja "poikien värit" puhuttavat taas. Tuore tapaus varmaan jo kaikkien kuulema; nelivuotias poika, joka tykkää pukeutua välillä vaaleanpunaiseen - ja joka on saanut kuulla asiasta jopa aikuisten kuittailua (pojan äidin Facebook-status täällä). Aivan älytöntä, phuhhuh. Täällä Lilyn puolella Oisko tulta? -blogin Hemuli kirjoitti asiasta näin.
No, eipä ole ensimmäinen kerta, kun minäkin aiheesta kirjoitan. Mutta asia tuntuu nousevan pintaan aina uudelleen ja uudelleen - viimeksi meillä omakohtaisena muutama viikko sitten pyöräilykypäräostoksilla.
Pyysin nimittäin sinänsä palvelualtista myyjää meille avuksi katsomaan, että mikä kypärä olisi paras ja sopivin. No, siellä oli tirpan kokoa vain kaksi kypärää... eipäs vaan yksi kypärä. Koska yksi oli myyjän mukaan tyttöjen kypärä ja toinen puolestaan oli poikien kypärä. Tyttöjen kypärä oli pinkki ja siinä oli kukkia - poikien kypärä oli sininen ja siinä oli autoja.
"No, kokeillaan nyt vaan ensin malli ja koko ja katsotaan väriä sitten", minä yritin ensin ohittaa myyjän kommentin.
"Mutta tuo toinen on poikien kypärä, meillä on vain tämä yksi tätä kokoa oleva tyttöjen kypärä", myyjä sanoi.
"No mutta kokeillaan nyt vaan, ja lapsi saa sitten itse valita värin", minä jatkoin vähän painokkaammin.
"...kun tuossa toisessa on tosiaan vielä tuollaisia auton kuviakin ja se on poikien kypärä", myyjä jatkoi yhtä painokkaasti.
Lopulta väänsin rautalangasta:
"Niin ovatko ne sitten muuten erilaisia kuin väriltä - tai siis onko jotain muuta syytä, miksi toinen on tyttöjen ja toinen poikien?"
"No joo, ei niissä mitään muuta eroa ole, mutta nuo värit on vaan ajateltu niin", myyjä myönsi.
Kumman Silva sitten valitsi?
No hei autoja totta kai!
Samalla kauppareissulla oli muuten agendana ostaa Silvalle myös uudet kesätennarit - nuo tuollaiset samanlaiset keltaiset (kuvassa) kuin tirpalla viime kesänäkin oli. Mutta kun Silva näki nuo toiset tennarit (Seelan käsissä), hän melkein haukkoi henkeään:
"Ooooooo äiti äiti äiti äiti katso, mitkä kengät!"
Vaaleanpunaista, glitteriä, rusetti ja jonkinlainen Disney-prinsessa.
"Haluatko sinä ihan oikeasti nämä?", minä kysyin (okei retorinen kysymys, olisin voinut ehkä jo siitä hengenhaukkomisesta päätellä).
"Oi äiti haluan! Haluan ihan tosi-tosi kovasti!"
Ostin.
Eräänlainen rajapyyki kai tämäkin: kolmevuotiaan ensimmäinen omasta halusta valittu "prinsessa-asia":
Monissa meidän ystäväperheissä pinkki ja prinsessat ovat olleet kova sana jo pitkään - samanikäisten ja vähän vanhempien tyttöjen joukossa, ja etenkin tietysti päivähoidossa olevilla. Lapselta toiselle nämä väriensuosinnat tietysti usein aika tehokkaasti tarttuvat. Jos ovat tarttuakseen.
Tirppana on tästä huumasta vielä suhteellisen pihalla; hän on kyllä selvästi hoksannut kavereilta, että jotain hienoa se prinsessahomma taitaa olla, mutta ei vielä oikein sisäistä, että mikä se jutun juju on. Yhtä hyvin tirppa voi olla leikissä kuningas tai linnan ritari ja antaa kavereiden suosiolla olla prinsessoja.
Tanssitunnilla monilla lapsilla on ollut ne sellaiset pinkit balettihameet. Tirppa ei ole tuntunut olevan hommasta moksiskaan saatikka kaipaavan itselleen sellaista - mutta kun siellä Espanjassa niitä oli myynnissä puoli-ilmaiseksi kaikissa mahdollisissa väreissä, niin ajattelin, että ostetaanpa nyt sitten vaikka varastoon... Yritin sellaisessa täälläonkaikkeasäläämyynnissä-basaarissa houkutella, että "hei tuu, niin valitaan sulle tällainen hame" - mutta itse asiassa Silva oli kiinnostuneempi pallojen valinnasta. Valitsi muuten kaikkien prinsessa- ja satuhahmopallojen seasta sellaisen sinivalkoisen pallon, jossa luki "Madrid".
No, kun tärkeät pallonvalintahommat oli saatu alta pois, tuli Silva katsomaan hameitakin. Valinta oli:
...vihreä.
Mekkomallisena tirppa valitsi itselleen oranssin. Flamenco-mekkokin ostettiin, ja sen väriksi Silva halusi:
...vihreän.
Pinkki kukkahiuskoriste muuten äidin valitsema; piti saada omaan Bollywood-tanssipukuun sopiva hiuskukkanen.
No, tämähän on tietysti vähän niin kuin tällainen massivisella yhden lapsen otoksella tehty empirinen tutkimus siitä, mitä kotihoidossa oleva 3-vuotias ajattelee väreistä. Meinasin kirjoittaa, että "ilman, että muut ihmiset vielä mielipiteeseen ovat vaikuttaneet", mutta samalla tajusin, että eihän se ole totta. Onhan tavallaan vaikuttamista sekin, että saa itse valita minkä värin haluaa ja näkee, millaisia värejä vanhemmat käyttävät ja kuulee, mistä väreistä vanhemmat tykkäävät. Tirpan oma lempiväri muuten vaihtelee; vihreän lisäksi se on joskus sininen, keltainen tai ruskea. Äsken kun kysyin, Silva sanoi oranssi (koska kysyjänä äiti).
Paitsi jos isompi lapsi sanoo ensin päättäväisesti "vaaleanpunainen". Silloin tirpankin lempiväri on vaaleanpunainen.
Kotona se saattaa olla taas sininen.
PS. Aiemmin samasta aiheesta (esimerkiksi "ongelma on vain idiooteille, joiden ei edes pitäisi lisääntyä") mm.
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tuleeko-tytolle-vai-pojalle
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tytoista-ja-pojista-aina-vaan
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/sukupuolitettua-lastenvaatemuotia-osa-832