"Politiikasta minua etäällä pitää ennen muuta sivistymättömyyteni. Minun on hyvin vaikea ymmärtää valtionvelan tai kestävyysvajeen käsitteitä. Näistä syistä pyrin olemaan kommentoimatta talouspoliittisia päätöksiä edes kahvipöytätasolla. --- En myöskään osaa väitellä. Riitatilanteen tullen minua alkaa itkettää ja haluaisin vain heitellä huonekaluja."
Tänään nautin kovasti Antti Holman tästä kolumnista Ylkkärissä. Ilahduttava kaiken tämän vaali- ja hallituspöhinän keskellä.
Minäkin olen kai sitten sivistymätön. Eduskuntavaalien alla googlasin perustulon, valtion taloudesta en ymmärrä paljoakaan.
Koen, että minulta - varsinkin, koska olen yliopisto-opiskelija - odotetaan poliittista valveutuneisuutta ja mielipidettä kaikkeen. Kukapa ei haluaisi keskustella talouspolitiikasta bissen äärellä perjantai-iltana, kai kuulut jo puolueeseen?
Se, että en jaksa vaivautua harrastamaan politiikkaa, ei tietenkään tarkoita etteikö minua kiinnostaisi. Tämä maailma on ihana ja siksi minäkin välitän, luen, googlaan ja kuuntelen. Joistakin asioista minulla on mielipiteitäkin: muistakin kuin vaatteista ja jätskimauista.
Siihen, kuinka Suomi pelastetaan, minulla ei kuitenkaan ole avaimia. Jätän sen niille, jotka omistautuvat, opiskelevat, tutkivat ja miettivät tarkkaavaisesti mitä sanovat.
Monille vaikeneminen on silti tyhmyyden merkki. Varsinkin, kun vaikenija on nuori nainen.
Antti Holman kanssa olen eri mieltä siinä, että minä en halua olla poliitikko. En ole kyllä sivistymätönkään, mutta ahdistun politiikan laatikoista ja kiihkeästä oman mielipiteen paukuttamisesta. Ajatelkaapas: jos kaikki haluaisivat olla poliitikkoja, eikä kukaan olisi hiljainen kuuntelija, eduskunnassa olisi vielä enemmän tyhmiä kuin nyt.
