Vaalit ovat mielessäni joka päivä. Missä vain kuljenkin, on kadut ja seinät tapetoitu ehdokkaiden naamoilla ja korulauseilla. Mainoksia katsellessa ajatukset heräävät. Monen puolueen mainoksissa korostuvat osaaminen, tahto, kokemus ja ahkeruus. Kauniita sanoja, jotka eivät tarkoita päätöksenteossa mitään. Jokainen päättäjäksi pyrkivä voinee käyttää itsestään samoja sanoja, mutta miten olisi konkretia? Lupaan leikata, lupaan ahnehtia, lupaan ajaa oman sosioekonomisen luokkani etuja. Se kertoisi äänestäjälle jo enemmän.
Raivostuttavia ovat myös ihmiset, jotka äänestävät vain ihmistä, ei puoluetta. Silloinkin, kun puolueen linja sotii omia arvoja vastaan. Tulee pettynyt fiilis. Ettei asioista vaivauduta ottamaan sen vertaa selvää, että perehdyttäisiin edes hetki siihen miten maailma toimii, mietittäisiin asiaa ja äänestettäisiin sen mukaisesti. Sillä koskaan et äänestä vain ihmistä, vaikka miten kuvittelisit tekeväsi niin.
Itselleni tärkeimpiä asioita tämänkertaisissa vaaleissa ovat:
Perustulokokeilu. Jos meillä olisi perustulo, ainakin minä olisin välttynyt useilta katastrofeilta, mielipahalta, byrokratialta, paperisodalta, valitukselta ja suoranaiselta vihalta, järjestelmien painon alla oikeasti väsyneistä ja moniongelmaisista ihmisistä puhumattakaan. Tämän hetken sosiaaliturvajärjestelmä ei ole tarjonnut minulle apua silloin kun olisin sitä oikeasti tarvinnut. Periaatteessa sosiaaliturva kuuluu siis kaikille, mutta käytännössä ei. Asian on muututtava! Ihmisen ei voida olettaa saavan taloudellista tukea läheisiltään, joita kaikilla ei edes ole, eikä ihmistä voi pakottaa nostamaan toisen ihmisen opintolainaa (etenkään aiemmin itse nostettujen useiden tonnien päälle). Yhteiskunta ei voi määritellä millainen on oikeanlainen parisuhde, ja jakaa tukea sen perusteella.
Järkeä työkulttuuriin ja pienyrittäjyyteen. Miljoonia tahkovaa yritystä ja liikevaihdoltaan hyvin pientä yhden ihmisen toiminimeä ei pitäisi voida velvoittaa toimimaan samalla tavalla etenkään verotuksen suhteen. Kuten ei myöskään peruskoulun käynyttä ja vain muutamia hanttihommia tehnyttä ihmistä sekä monipuolisesti työkokemusta hankkinutta korkeakoulutettua tulisi ohjata työllistymään täysin samalla tavalla. TE-palvelut olisi räjäytettävä uudistettava perusteellisesti vastaamaan nykyajan tarpeita.
Vaikka koen, että pienyrittäjyyden aloittaminen on helppoa ja siihen on omat kannustimensa, aiheuttaa esimerkiksi pienen toiminnan arvonlisäverotus aivan oman turhan päänvaivansa. Rehellisesti sanottuna en ole vielä halunnut edes lähteä perehtymään siihen kuinka voisin parantaa omaa sosiaaliturvaani (katsotaan missä olen sen noin 16kk:n päästä, jolloin kuulun vielä alani työttömyyskassaan). Omassa tapauksessani yrittäjyysvalinta on puoliksi omaa mielenkiintoa, puoliksi pakkoyrittäjyyttä. Ensisijaisesti se on kokeilu, riski, keino työllistää ja elättää itsensä - ei miljooniin tähtäävää kasvavaa liiketoimintaa. Siksi pidän hieman hämmentävänä sitä, että minulla ei ole käytännössä mitään oikeuksia esimerkiksi kerryttää omaa työttömyyspäivärahaani tai varmistaa sosiaaliturvaani. Olen enemmänkin pienen elinkeinon harjoittaja kuin yrittäjä, mutta silti olen täysin starttirahan ja projektipalkkioideni varassa. Näin alkutaipaleella en pääse Yrittäjien työttömyyskassan piiriin, enkä tiedä muutenkaan, olisiko se itselleni kaikista kannattavin vaihtoehto. Enhän edes tiedä, teenkö parin vuoden sisällä töitä firmani kautta vai jonkun muun palkkaamana. Ja tosiaan, kuka maksaa elämiseni, jos sairastun? Tämän hetken sosiaaliturvalain mukaan näköjään opiskelijapoikaystäväni.
Sivistystä on vaalittava: tieteen ja taiteen asema turvattava. Vaikka moni ei sitä tunnu tietävän, on taiteella hyvinkin yhteiskunnallinen tehtävä. Tehtävä innostaa ihmisiä ajattelemaan, ja sitä kautta hakemaan lisää tietoa ja sivistystä. Sivistyksellä on todistetusti hyvinvointia lisäävä merkitys, mutta silti tähän ei olla valmiita satsaamaan. Taiteen, tieteen, koulutuksen ja sivistyksen ei tule toimia markkinatalouden varassa, vaikka toki etenkin taidetoimintaa tulee kannustaa pyrkimään osittain myös omavaraisuuteen. Taiteen ja tieteen tekeminen on yhtälailla työtä, jolla on myös rahallista merkitystä kansantaloudelle. Tämä tulee ottaa huomioon taidepoliittisia linjauksia tehdessä ja valtionosuuksia mietittäessä. Uudistamiselle on tarvetta, mutta uudistamisen ei tule missään nimessä tarkoittaa leikkauksia. Koulutuksen tulee säilyä jatkossakin maksuttomana, ja laadukkaaseen, nykyaikaiseen opetukseen on satsattava.
Kovat arvot helvettiin. Päätöksenteossa tulee huomioida kaikki ihmisryhmät ja ympäröivä nykymaailma - ihmisoikeuskysymyksiä ei voi unohtaa. Maamme johto ei voi ummistaa silmiään globaaleilta asioilta vain siksi, koska ne eivät ole tällä hetkellä tapetilla täällä. Päättäjät eivät voi määritellä sitä millainen on oikea perhemalli tai parisuhde. Rasismi, tiedon puute ja vanhoillisuus yhdistettynä itsekkyyten on maailman syöpä, ja minä en halua syöpää päättämään minkään maan asioista missään maailman kolkassa.
Siispä todellakin, MUISTA ÄÄNESTÄÄ. Ja Helsingin vaalipiiri, näissä vaaleissa tulen kaapista ulos, vaikka ehdokastani en ole vielä päättänyt. Haluaako joku muukin tulla ulos komerosta ja kertoa näkemyksensä avaamistani asioista tai hyvistä ehdokkaista? Sana on vapaa.