Tänään alkoi ennakkoäänestys. Vaalikiima huipentuu ja ihmiset ryntäävät onnessaan uurnille ja piirtävät äänestyslappuun sen ehdokkaan numeron, johon uskovat ja jonka ammattitaitoon luottavat. Tai sitten käy kuten minulle, eikä edelleenkään ole harmainta haisua siitä, ketä pitäisi äänestää. Moni ehdokas on ihan kiva, monelle voisin antaa ääneni, mutta silti kiihdytin äänestyspaikan edessä vauhtia: en mää halua vielä. Olisiko jossain sittenkin vielä parempi ehdokas?
Toivottavasti tämä Oikeusministeriön ohjevideo on ironinen. Pahoin pelkään, että ei ole.
Toisin kuin Nata aiemmin kirjoitti, en kuvittele löytäväni ehdokasta, joka on kanssani 100% samaa mieltä. Ajatus itseasiassa olisi vähän pelottava: itseni kanssa täysin samaa mieltä olevalla ehdokkaalla olisi siis minun tietotaitoni? En ole aivan varma siitä, pitäisinkö itseäni kyllin pätevänä päättämään valtakunnan tasolla esimerkiksi metsäteollisuuteen liittyvistä asioista tai Suomen ulkopolitiikasta, joten olen täysin sinut sen kanssa, ettei ehdokas ole kopio minusta.
Sen sijaan mulla on ehdokkaalle muutama muu kriteeri.
Toivoisin ehdokkaan olevan selvillä siitä, mitä eduskunnassa tehdään ja millaista työ on. Järkytyin, kun luin toimituksen vaalikenkäjutun Laura Huhtasaaresta (ps.) ja Huhtasaari kertoi olevansa vaaleissa ehdolla ensisijaisesti tukemassa Perussuomalaisten kansanliikettä. Eduskuntatyö ei ole minkään yksittäisen asian tai liikkeen tukemista, eikä sinne mennä vain tukimielessä. Jos Sofia Vikman (kok.) ei olisi valjastanut omaksi sloganikseen ajatusta siitä, että kansanedustajuus on ammattityötä, niin voisin käyttää tuota termiä itse. Kansanedustajuus on ensisijaisesti siis sitä, että on valmis ottamaan asioista selvää, istumaan loputtomasti erilaisissa työryhmissä, valiokunnissa ja neuvostoissa, ja nauttimaan (edes ajoittain) tästä. Kansanedustajan työllä on melko vähän tekemistä täysistuntosalin äänestysten kanssa ja valtaosa työstä tehdään kulisseissa. Kansanedustajan on oltava myös valmis sietämään pettymyksiä ja osattava ajatella pidemmällä tähtäimellä kuin vain neljän vuoden pätkissä. Trendin huhtikuun numerossa haastateltiin Ilkka Kanervaa, setämiestä, jonka neuvo uralla etenemiseen oli se, että pitää ymmärtää mennyttä voidakseen ymmärtää tulevaa. Allekirjoitan tämän täysin. Kansanedustajuus ei siis ole mikään neljän vuoden pesti, jonka aikana keekoillaan ruudussa iltapuku päällä ja painetaan välillä nappulaa. Se on työtä. Hurjan vastuullista työtä.
Toinen kriteeri on se, ettei ehdokas lupaa mitään. En voi sietää iltapäivälehtien juttuja siitä, kuinka se ja tämä kansanedustaja on pettänyt vaalilupauksensa ja gasp, muuttanut mieltään! En hyvällä tahdollakaan pysty keksimään ainuttakaan muuta ammattia, jossa henkilölle olisi hyötyä jääräpäisyydestä ja siitä, ettei pysty muuttamaan mielipidettään. Miettikää nyt tilanne, jossa aamupalaverissa joku työkaveri esittelee tehokkaamman tai tuloksellisemman tavan tehdä jokin ikivanha asia, mutta ihan periaatteesta kaikki vastustavat, etteivät vaan vahingossa muuttaisi mieltään. Oli ammatti mikä hyvänsä, pitää ihmisen olla valmis joustamaan, muuttamaan näkökulmaansa tai jopa muuttumaan ihmisenä - kansanedustajan varsinkin.
Okei okei, nyt menee aika paatokseksi, joten siirrytään kevyempiin kriteereihin. Haluaisin äänestää naista, mieluiten nuorta naista ja sellaista henkilöä, jolla on lapsia. Eikä tämä ole mikään statement sen puolesta, että kuvittelisin lapsellisten naisten olevan yksinkertaisesti kaikissa asioissa parempia kuin lapsettomien miesten, mutta mitä heterogeenisempi eduskunta on, sen parempia tuloksia sillä saavutetaan. Joku fiksu on joskus sanonut, että kymmenen yksin ideoivaa ihmistä on vähemmän kuin kaksi yhdessä ideoivaa ja se pätee myös tähän: näkökulmia, näkökulmia, näkökulmia.
Sitten ollaankin jo lähestulkoon hömpän puolella: haluaisin ehdokkaan olevan aktiivinen instagrammaaja. Tai ainakin facebookkaaja - muulloinkin kuin vain vaalien alla. Minä toivoisin edustajaltani lihaa luiden ympärille, kosketuspintaa ja matalan kynnyksen osallistamista.
Niin ja niitä kaikista itsestäänselvimpiä asioita en viitsi edes mainita: oikeudenmukaisuutta, feminismiä ja ympäristön ja ihmisten kunnioittamista.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Kuva: Fok_it
Haluaisinkin nyt kuulla, millä perusteilla te äänestätte ja ketä? Olenko mä teistä ihan hakoteillä tai tiedättekö jopa mulle täydellisen ehdokkaan? Unohtakaa vaalipiirien rajat ja antakaa palaa! Tällä kertaa mainostaminen on sallittua ja jopa suotavaa.