Tämä on se asia, josta oikeasti haluan kirjoittaa, ei parisuhdekriisini (joka siis kiviäkin kiinnostaa). Miksi se sieppaa, että kaveri tienaa enemmän, vaikka itsellä olisi lompakko niin sanotusti lyönnissä - omaan pirtaan?
Osallisuustalouden asiantuntijajärjestö Parecon Finland kirjoitti siitä, miten me vertaamme varallisuuttamme muiden ihmisten tienesteihin http://www.osallisuustalous.fi/blogi/2015/2/kulutuksen-kilpajuoksu Näin siis vaikka oma aineellinen tilanne olisi vallan ok. Lue alkuperäinen teksti, menen ehkä hieman sen ohi. Pointtini on, että oma liksa on ok niin kauan kuin tajuamme että naapurin nipa saa kaksi kertaa enemmän eikä se edes tee mitään järkevää.
Aina kun näen media-alan palkkatilastoja, kimmastun. Kuka helv... voi tällä allala tienata noin ja noin paljon! Emmää ainakaan. Tiedän ystävieni liksat, ja osa on mielestäni todella ylipalkattuja. Heidän viiden tonnin kuukausipalkkansa kertovat siitä, millaisia (vääriä!) asioita yhteiskunnassamme arvostetaan. Mielestäni mummojen pyllyinpyyhkijöiden, kirjastovirkailijoiden ja otsansa-hiessä-leipänsä-tienaavien pienyrittäjien pitäisi tienata enemmän kuin hankkeissa papereita pyörittävien tai konsulttina itsestäänselvyyksiä latelevien. Anteeksi edellisestä, ei pidä yleistämän. Mutta näin väliin tuumin.
Samalla mietin aina, miksi kimmastun. Itse tienaan kovin maltillisesti, mutta laskuni maksan ja lainani hoidan. En kärsi aineellista hätää. Minun ei tarvitse kaupassa katsoa, pystynkö ostamaaan luomujuustoa vai onko valittava halvin köntsä. Miksi ihmeessä minua siis kaivelee se, että kollegajenni tienaa paljon enemmän eikä se edes tee mitään järkevää kunhan meikkivinkkejä jakelee?
Pääsemme tästä kestoaiheeseeni eli keski-ikään. Myönnän, että olen kyynistynyt ja ohimojani kivistää kun näen että tsemppimietelauseita jakelevat bloggaajaat ovat niin suosittuja vaikka ne eivät sano mitään eivätkä oikeasti edes pyri vaikuttamaan tähän paskaan maailmaan kunhan on se oma maljakko näteillä leikkokukilla täytetty, mutta huomaan myös että yhä vähemmän ärsyttää se, miten paljon rahaa toisilla on. Ehkä nykymaailmassa pitäisi olla toisin, lienen kovin takaperoinen ja kasvuvastainen ihminen, mutta muuksi en ole muuttumassa. Olen hyväksynyt, että näin se menee. Turhasta, usein tuhoisastakin, hommasta maksetaan, tärkeästä maailmanpelastamisesta ei. Siitä pannaan linnaan esimerkiksi Sini Saarela.