Kaappi.
Me olemme saaneet ihan oman huonekalun rakennettua. Se on Venäjän kaappi, johon tungetaan piiloon, kun emme halua hermostuttaa olemuksellamme itäisiä rahanaapureitamme.
Meillä on nyt kaksi mahdollisuutta: olla kaapissa tai tulla kaapista.
Homostelu tulee kalliiksi, pelätään. Kauhistellaan, ettei tasavertaisen seksuaalisuuden puolesta voi taistella Venäjää vastaan, koska se vaarantaa tuhansien suomalaisyritysten elinkeinon. Samanlainen kierrelty totuus on, että sallimme eläinten kidutuksen, koska meillä ei ole varaa luopua turkistarhauksesta.
Suomi on taantumassa turvalliseen konservatiivisuuteen, kun taas esimerkiksi talousveturi Saksassa on nyt kolme sukupuolta. Tuskin venäläiset silti ajattelevat, että Mersut ovat jatkossa hermafrodiittiuden pilaamia.
On todella säälittävää piilotella omaa luonnettaan rahan takia.
***
Että jos vaan avattaisiin perimmäisen kaapin ovi apposen ammolleen.
Jääkiekko on pyhin umpiheterouden linnake. Hokipiiriessä idioottimainen homottelu on tavanomaista, joten seksuaalisuuttaan piilottelevat kiekkoilijat odottavat sitä ensimmäistä tunnettua ulostulijaa. Tulevissa talviolympialaisissa olisi hyvä aika rikkoa jää.
Voisiko joltain kiekkoleijonalta löytyä ruotsalaisten uskaliaisuutta?
Pohjimmiltaan urheilijat ovat lihanpalasia, jotka kääritään lippuumme. Koska he tekevät tarkkaan määrättyjä lihassuoritteita meidän valtiomme nimissä, on tärkeää, millaisia ruumiita siniristikankaisiin puetaan.
Voisimme määritellä olympialihaskimppujemme virallisen luonteen. Eikö niin että meidän urheilijamme ovat seksuaalisina olentoina monimuotoisia. Että vaikka heidät jaetaan miehiin ja naisiin, ei heidän ole pakko olla kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. Eikö niin?
Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummolalle tekee jo pahaa puhua lätkälippujen korkeista hinnoista, mutta nyt hän voisi parantaa tuppisuun mainettaan. Kummola, tee julistus seksuaalisesta tasa-arvosta jäällä.
***
Kaapinraotusta voivat tehdä Kummolaakin pienemmät ihmiset. Haastattelin taannoin Venäjää tuntevaa konkaritoimittaja Jyrki Saarikoskea, joka on raportoinut Ylellä Pietarin homokulttuurista.
Sateenkaari-ihmisten kohtaamat vääryydet ovat oksettavia, joten kysyin hämmentyneenä, pitääkö Venäjää boikotoida. Saarikoski sanoi ettei missään nimessä. Paikalliset vähemmistöt jäävät yhä syvemmälle kaappeihinsa, jos he eivät saa ulkomaisilta hyväksyntää ja tukea.
Suomalaiset turistit voivat parhaimmillaan tuoda tuoreita tuulahduksia – ei sitä suomiturrejen perinteistä vanhan viinan katkua – pelkällä läsnäolollaan.
Jos on liikaa boikottienergiaa käytettävissä, kannattaa se ohjata tulevien Sotšin olympialaisten sponsoreihin. Suuryritykset ovat aina olleet herkkiä olympiapuhtauden tahraamisesta, joten painostus on kisojen alla tehokkainta. Avataan tämä kaappi auki rahan voimalla.
Lue Tero Kartastenpään edelliset Punakynät: