Teemun naama on aina fyysisesti keskellä mun työtä ja ilmeisesti vapaa-aikaakin huolimatta tavoitteista erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan.
Viikonloppuna olin toisella puolella Suomea päästäkseni hetkeksi eroon omasta elämästäni, arjesta, työstä, ihan koko elämästäni. Sunnuntai, lepopäivä. Kävelen pitkin maalaiskuntaa, kun siinä se on, pomoni naama jättimäisellä pinkillä julisteella valotaululla. Pomo on lähes lifelike kokoa julisteessa, ellei isompikin. Ei saatana.
Sitten niitä alkaa tulla lisää. Ei pelkästään pomon naamoja, kaikenlaisia oman työyhteisöni naamoja. Ne hehkuvat mainosvaloissa pimeässä syysillassa.
Seurakuntavaalit ja niiden mainokset. Ennakkoäänestys alkoi tänään maanantaina 27.10. ja jatkuu perjantaihin. Vaalien näkyminen katukuvassa on hienoa ja ahdistavaa. Hienoa, koska näiden eteen olen tehnyt töitä lähes koko vuoden. Ahdistavaa, koska se on minun työtäni, jonka haluan vapaa-aikana unohtaa. En minä ole hulluna kirkkoon joka päivä. Minä haluan siitä eroon harva se päivä.
Siiti olen iloinen seurakuntavaalien näkyvyydestä katukuvassa. Haluan, että näiden vaalimainosten myötä näkyy myös se hyvä, mitä kirkko tekee. Kyllä, kampanjatyöhän on pantu sentti jos toinenkin, ja kyynikko voi sanoa, että eikö nekin rahat olisi voitu panna köyhille. Olisi. Mutta kirkko toimii tässä maailmassa ja sen ehdoilla, vaikka mitä muuta haluaisi (markkinataloudesta toisenlaiseen talousmuotoon muuttaminen ei ole kirkon ydintehtävä). On tahoja, jotka tunkevat kapuloita kirkon työn rattaisiin päivittäin, on toimittajia, jotka valitsevat kirjoittaa kirkosta vain sen epäkohdista - ja kaikki sekin työ ja kirjoittelu maksaa. On yksittäisiä ihmisiä, jotka eivät omilta uskontotraumoiltaan enää pysty näkemään kirkon työssä mitään positiivista ja tuputtavat uskontojen kauheutta aivan samalla tavalla toista ihmistä kunnioittamatta, kiihkoten ja yksisilmäisesti kuin uskoon kilahtanut kristitty tuputtaa jeesusta kunnioittamatta pätkääkään toisen ihmisen halua kuulla tai ei. Siksi kirkko maksaa mainostoimistolle, että joku suuri, mediaa osaava taho nostaisi esille myös sitä hyvää, mitä kirkko tekee. Siksi moni, itsereflektioon, omia tunnekokemuksiaan arvioimaan kykenevä ihminen haluaa puhua rehellisesti sekä kirkon epäkohdista että sen hyvästä työstä.
Se ei ole yritys vaientaa kaikkea vääryyttä, mitä kirkko on tehnyt, tekee ja tulee tekemään tulveaisuudessakin. Se ei ole kaunisteleva myyntipuhe kirkosta virheettömänä instituutiona ja yhteisönä. Se on yritys kertoa toinenkin puoli totuudesta ja saada ihmiset ajattelemaan, että kirkko ei ole mikään jumalallinen voima. Kirkko ei ole mikään yksimielinen massa. Kirkko ei ole massa, jolla on kannanotto. Kirkko on jäsentensä summa, jossa jokaisella on mahdollista vaikuttaa.
Lue seurakuntavaalien mainoskampanjan järkänneen Sherpan toimitusjohtajan Pauli Waroman kirjoitus siitä, kuinka kirkkokin tarvitsee markkinointia ja yhteiskunta kirkkoa: http://www.marmai.fi/blogit/vierasblogi/kirkko+tarvitsee+markkinointia+ja+yhteiskunta+tarvitsee+kirkkoa/a2273399
Kipin kapin äänestämään! Ennakkoon saa äänestää vaikka Sodankylässä, vaikka asuisit Hangossa. Henkkarit vaan mukaan!
Kaikki Suomen ennakkoäänestyspaikat löydät täältä: http://www.seurakuntavaalit.fi/missa-aanestan-
Hemuli
P.S. Teemu, rakas pomoni, sun naaman näkeminen ei ahdista kyllä koskaan...ainakaan melkein koskaan! Haleja ja puseja Teemulle ja muille vaalikampanjointiin kasvonsa antaneille!
Iina puhuu asiaa. Jeesuskin ajoi oman yhteiskuntansa vähäosaisten ja halveksittujen asioita. Niin pitäisi kirkonkin.