Olen aina ollut erittäin kova feministi, mutta toki se, mitä feminismi mulle tarkoittaa, on vaihdellut jonkin verran elämäni aikana. Nykyään se tukeutuu mantraan, siitä että yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin sukupuolien. Että periaatteessa kaikki miehisiksi tai naisellisiksi määriteltyjä piirteitä voi löytyä keltä tahansa. Sukupuoli ei myöskään mulle ole kaksijakoista vai jotain monimutkaisempaa. Olen myös pohtinut paljon, että miten suhtaudun siihen, jos lapsellani on epäselvä sukupuoli. Uskon ja toivon, että olisin asian kanssa ihan ok.
Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että elämme patriarkaatissa, joka mulle on miehiseksi määriteltyjen asioiden hegemoni eli niitä asioita pidetään tärkeämpinä ja naisellisia vähemmän merkittäviä. Siksi vastarintaa voi olla perinteiseksi naisten asioiksi määriteltyjen asioiden korostaminen. Feminismiä ei siis mulle ole välttämättä ole hihojen kääriminen ja auton korjaaminen vaan pehmeä ääni ja tunteiden näyttäminen.
Lapsen isä oli sitä mieltä, että raskaus on tehnyt musta seksistin ja se saattoi olla oikeassa. Mun mielestä tää raskaushomma on aika pitkälti naisten juttu. Isyyskin on tietenkin uskomattoman tärkeää, mutta sen aika tuntuu mulle tulevan jotenkin myöhemmin. Ultraäänet ja neuvolat ovat mun mielestä naisten show, johon miehet raahataan, koska tiedetään, että hyvä nykyaikainen mies osallistuu sellaiseen, vaikka niillä on oikeasti ulkopuolinen olo.
Tunnen paljon miehiä, jotka varmasti olisivat hyviä yh-isiä ja jotka ovat tunteneet syvän yhteyden lapseensa viimeistään sen synnyttyä (ks. mantra tekstin alusta), mutta ehkä jotenkin miehille on tyypillisempää, että yhteys lapseen syntyy vähän myöhemmin, jopa vasta sitten kun tyyppi tekee asioita ja juttelee. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että miehet voivat tällä verukkeella jättää lastenhoidon, vaan sitä, että on mun mielestä ok tunnustaa, että tietyt osat lapsen saamisessa ovat naiseuteen kietoutuneita asioita ja arvokkaita sellaisinaan.
Tämä teksti on oikeasti kirjoitettu melkein kokonaan jo pari viikkoa sitten. Ensin tulee siis monta vanhaa tekstiä ja välillä jotain uusia.