Kerta tulee seurattua pelihemmoja Twitterissä ja mediaakin siinä sivussa, GamerGate-sanapari on vilahtanut männä kuukaudessa kerran jos toistekin. En oikein välittänyt, kun en hiffannut, mikä touhun nimi oli. Tosin siinä vaiheessa kun se alkoi valumaan teknoblogienkin puolelle, piti sitten ottaa selvää, mitä ne neropetterit oikein ölisevät. Missä media tuntuu hirveästi keskittyvän indiekehittäjän Zoe Quinnin ympärillä pyörivän draaman nostattamaan misogynistisiin piireihin, ja Sarkeesianin kohtaamia uhkauksia olemalla vain Sarkeesian, kansan “syvät rivit” meuhkaavat kommenttiosiolla aivan muuta.
“Mutku ei, GamerGatessä se juttu ei ole misogynia, vaan pelimedian korruptoituneisuus!”
Siis mitä tämä korruptoituneisuus? Siis ei kai…siis jes, vihdoin, vihdoin ihmiset nousevat barrikadeille siitä, että Ubisoft tunkee Assassin’s Creedin viidessä eri paketissa pihalle ja media määkii kaikista samalla tavalla lammaslauman tavoin! Hyvä, että ihmiset tajuavat, että vaikka kaikki mestat sanovat pelin olevan hyvä, se ei tee siitä sen parempaa. Hienoa, että ihmiset heräävät horroksesta, ja ymmärtävät miten naurettavalla perusteettomallakin hypellä luodaan Kickstarterien tapaisia kampanjoita…! Parempia pelejä, monipuolisempia pelejä, ja ennen kaikkea pelejä, joissa erilaiset kokemukset pääsevät valtoimenaan koettavaksi tässä poikkitaidetieteellisessä muodossa!
Mutta ei, tällaisia kirjoituksia ei ole löytynyt Gamer Gaten osalta, tai mitä itse etsinyt Tumbleroisesta, Twitteristä tai edes Googlesta tai seuraamalla GamerGaten puolestapuhujia linkityksiä. Mitäpä hienoja argumentteja sitten löytyykään?
“Ei se ole misogyniaa, vaan kritiikkiä pelimedian korruptoituneisuutta kohtaan!”
Tähän kommenttiin kiteytyi melkein kaikki ölinää GamerGaten puolesta. Anteeksi, mutta mitä vittua? Oikeasti, vaikka meitä on pian 7 miljardia ihmistä pallolla, länsimainen pelimedia…se on aika saatanan pieni. Olisi liioiteltua, jos puhuttaisiin edes 10 000 aktiivisesta entiteeteistä, enemmän se luku muistuttaa paria tuhatta. Ja aktiivinen tässä mielessä tarkoittaa niitä, joilla on merkitystä, puhutaan muutamista sadoista, jotka kutsutaan pelaamaan uusia pelejä, että sieluton hype voidaan nostaan uusimmasta AAA-pelistä, jotta se saadaan lammaslauman kurkusta alas mahdollisimman muitta mutkitta.
Julkinen itkupotkuraivoaminen aloitettiin todenteolla kun tästä paskamyrskystä julkaistiin kattavampia ajatelmia samojen päivien aikana, ja etenkin Dan Golding ja Leigh Andersson (erittäin hyviä ja alallansa tunnettuja kavereita diplomaattisessa vastarannankiiskeilyssä), kehtasivat kyseenalaistaa pelaajat stereotyyppinä ja miettiä, miten pelaajakulttuuri itsessään on niin turhaa raivoamista, neroperseilyä ja nillittämistä ja miksei se ole jo kuollut, poltettu ja kuopattu. Vikatikki taisi olla liittää tämä niin näkyvästi näiden parin naisen ympärillä pyörivästä paskamyrskystä kuin luottanut vittuilluun rivien välistä. Ja sitten nämä, jotka ottivat näemmä pölliä persuksiin poikittain päättivät foliohatut päässänsä, että tämähän on ihan hirveää korruptoituneisuutta.
Koska eihän se järki päässä pakota foliohattujen alla. Perin kummallista, että asiaa aletaan itkemään korruptioksi just jostain todella taloudellisesti kannattamattomasta aiheesta kuin siitä, että massilla kyllästetty entiteetit (köh, EA, Activision, Ubisoft) tunkevat paskaa kurkuistamme alas juuri näitä samoja tahoja hyväksikäyttäen. Sehän ei ole korruptoituneisuutta laisinkaan, kun kaikki mediat huusivat vuorokauden sisään Bioshock Infiniten, Last of Usin tai GTA V:sen olevan ihan vitun parhaita pelejä, vaikka ne ovat vain uusia versiota Shoot in the fucking Face-paskasta mukasyvällisellä ja shokeeraavalla kuorrutuksella (yllättäen sekä Andersson että Golding olivat kirjoittamassa vastarannan kiiskinä näistäkin peleistä).
Puhumattakaan miten eri ihmisten muilutuskampanjat, profiloituneemmat Kickstarter-kampanjat, feilanneet Kickstarter-kampanjat tai mitä yksikään hullu on sanonut mitään poikkipuolista netissä (Phil Phisin “Minähän lopetan”-känkkäränkkäkin vilkkui todella monella sivustolla samojen TUNTIEN aikana, kun kaverin itkupotkuraivari alkoi Twitterissä). Mikseivät ne nostaneet näistä kansanliikettä, kerta sitä niin paljon nähtävästi tarvittu alalla? Miksi Quinnin ja Sarkeesianin ympärillä pyörivä paskamyrsky oli se juttu ottaa ihmisten turhautuminen keppihevoseksi alle ja pasuunalla soitella korruptoituneisuudesta?
Lisäksi en ymmärrä, miten tylsän teksitiseikkailupelin tekijä tai raivofeminististä analyysiä tekevä vloggaaja voi ärsyttää ihmisiä, jotka vihaavat näitä alunalkaeensa. Siis ihan näin maalaisjärjellä, vältä niitä. On ihan turha itkeä, ettei pysty välttelemään, koneen sammuttamalla tekee niin palveluksen itselle kuin meille muille. Näin kun on pienen ikänsä tätä touhua seurannut ensin harrastuksensa puolesta ja sittemmin ihan ammatikseen, juuri pois netistä irrottautuminen kun on palauttanut aivan monta kertaa uskon ihmiskuntaan.
Se pitäisi olla yksinomaan kilometrien päähän tuoksuva ongelma, mikä pelikulttuurissa edelleenkin roihuaa: ken kirjoittaa katkerimmin, tylyttävimmin ja yksinkertaisesti paskamaisimmin asiasta, hänen sanansa painaa eniten. Hänhän on “kehdannut” puhua asiasta, koska hei, diplomaattinen kommunikointi, se on vain poliittista korrektiutta, mitä vain kukkahattutädit ja sosiaalisen oikeuden sotilaat harrastavat. Itseltäni kesti kauan, että sain rimpuiltua itseni tuosta mentaliteetista irti, liian moni äänekäs tosin jäänyt sille puolen rajaa.
Kun sakki mieluummin haluaa pitää myrkyllisen kulttuurinsa ilman mahdollisuutta antaa kaikkien kukkien kukkia, munkin on pakko yhtyä Anderssonin ja Goldingin kuoroon toivoten pelaaja-identiteetille nopeaa ja kivuliasta kuolemaa. GamerGate tehnyt hyvää työtä, että kyseessä on todellakin kivulias kuolema, ja lopullisen armonlaukauksen antaisi julkinen nöyryytys kuten vaikkapa myötähäpeäreality-sarja, jota pelikulttuuri on vähintään kerran viikossa tarjonnut vuosien ajan. TLC, MTV ja VH1, nyt olisi tuhannen taalan tilaisuus rahastaa vielä, kun ruumis on lämmin!