Kuulin tänään olevani ”liian trendikäs meedioksi”. Okei. Selvä. Miltäköhän meedion tai selvänäkijän sitten pitäisi näyttää? Vanhalta naiselta noidanhattu päässä? Olen myös kuullut olevani liian laittautunut ja tiukkoihin vaatteisiin pukeutuva ollakseni vakavasti otettava henkinen koutsi tai energiahoitaja. Outoa on se, että nämä kommentit tai niin kutsuttu paha silmä tulevat itseään hyvin henkisinä, hyväksyvinä ja rakkaudellisina pitäviltä ihmisiltä. Eikö kukaan muu näe tässä mitään ihmeellistä?
Kamalinta tässä kaikessa on se, että suurin osa vihaajistani ja arvostelijoistani, siis koko elämäni aikana, on ollut naisia. Naiset voivat olla käsittämättömän julmia toisilleen. Naiset valittavat epätasa-arvosta, naisten alistamisesta ja alentamisesta - ymmärtämättä että voima ja työkalut muuttaa tämä asia on itse asiassa heillä ja he käyttävät sitä jatkuvasti itseään ja koko feminiinisyyttä vastaan morkkaamalla muita naisia. Miksi ihmeessä toisen naisen halu näyttää kauniilta tai erityisesti menestys on muille naisille punainen vaate?
Facebook-pomo Sheryl Sandberg pureutuu tähän asiaan kirjassaan Lean In: Women, Work, and the Will to Lead, jossa hän toteaa muunmuassa näin: “Kun mies menestyy, sekä miehet että naiset tuntuvat pitävän hänestä. Kun nainen saavuttaa menestystä, molemmat sukupuolet pitävät hänestä tutkitusti vähemmän.”
Voimaantuaksemme meidän on opittava rakastamaan itseämme niin syvillä tasoilla, että muiden naisten menestys, viehättävyys ja kyvyt eivät saa meitä tuntemaan alempiarvoisuutta ja huonommuutta, joka pahimmillaan johtaa tähän ”vihaamiseen”. Sillä sitähän se on. Epävarmuutta omista kyvyistä, taidoista ja ulkonäöstä. Kateutta. Ajatusta siitä, että ”tuolla toisella on jotakin mitä minäkin ehkä haluaisin, mutta en uskalla ottaa askeleita siihen suuntaan, en uskalla asettaa itseäni alttiiksi arvostelulle, en uskalla poistua mukavuusalueeltani”.
”Helvetissä on erityinen paikka niille naisille, jotka eivät auta muita naisia.”
-Madeleine Albright
Okei, tuo on ehkä turhan kärkevästi sanottu, mutta siinä piilee oma tärkeä pointtinsa. Minulle vahva nainen merkitsee sellaista, joka on sinut itsensä kanssa ja näin myös sinut muiden kanssa. Vain rakastamalla ensin itseään voi todella rakastaa myös muita. Vain hyväksymällä täydellisesti itsensä, voi hyväksyä myös muut. Vasta kun näkee kauneuden ja voiman itsessään, voi vilpittömästi kannustaa myös muita voimaantumaan, tulemaan parhaimmaksi versioksi itsestään. Se että joku toinen menestyy, näyttää hyvältä tai löytää elämänkumppanin, ei enää ole itseltä pois. Kyllä, olen kuullut myös tilanteista, joissa naispuolisten sinkkuystävysten välit ovat katkenneet toisen löytäessä miehen, sinkuksi jääneestä tuli liian kateellinen ja katkera, hän ei osannut iloita ystävänsä puolesta, koska koki ettei ikinä itse löytäisi miestä tai yhtä upeaa parisuhdetta.
Minä olen aina nauttinut laittautumisesta, pidän korkokengistä ja kauniista vaatteista, tilaan ja luen muotilehtiä, tykkään kokeilla kaikenlaista, leikitellä erilaisilla tyyleillä. Joinakin päivinä taas nautin meikittä olosta, luonnollisuudesta, takkuisista hiuksista, metsissä samoilusta vanhoissa lenkkareissa. Oli ulkokuoreni mitä hyvänsä, kaiken sen alla on aina se sama viisaus, samat kokemukset, sama lämmin sydän. Se ei katoa sieltä mihinkään, jos olen täydessä tällingissä. Eikä sitä tulee maagisesti lisää heti, kun pesen meikit pois tai vaihdan kalliit farkut rikkinäisiin koticollareihin.
Minä en meediona ja ”henkisenä ihmisenä” siis saisi käydä salilla, laittautua, pitää minihameita, ottaa suihkurusketusta tai olla kiinnostunut ulkonäöstäni ? Well, watch me. Minä tyttö otan vaikka silarit, jos minusta siltä tuntuu. Eikä se tee minun sydämestäni tai sielustani tippaakaan epäpuhdasta tai minusta tekopyhää tai sisältä rumaa.
Minä olen pala palalta viime vuosina oppinut rakastamaan itseäni yhä enemmän; selvinnyt jo ihan hyvään jamaan vuosia kestäneistä syömishäiriöistä, parantunut raskauden jälkeisestä masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, antanut anteeksi minua satuttaneille ihmisille, antanut anteeksi itselleni omat ikävät tekoni. Mitä pidemmälle tätä polkua olen kulkenut, sitä selvemmin olen ymmärtänyt että en voi arvostella ketään, en ketään. Jokaisella täällä on oma polkunsa, omat kivensä käännettävänä, omat mokansa ja oppinsa. Todellinen rakkaus ei ole vain hyvyyden rakastamista, se on myös meissä kaikissa ja koko maailmassa piilevän pahuuden hyväksymistä, sen näkemistä tarpeellisena oppien antajana. Valaistuaksemme meidän on hyväksyttävä myös varjomme.
Kun rakastaa itseään ja omia päätöksiään, ei tarvitse niille muiden siunausta tai hyväksyntää. Kun seuraa sydäntään, voi olla varma siitä että suunta on aina oikea - huuteli kuka tahansa mitä hyvänsä. Sellaisille huuteluille ei enää korvaansa lotkauta.
Naiset, joka ikisessa meissä piileksii ihana, upea, seksikäs jumalatar, villinainen. Olemme vain kesyyntyneet liikaa, alkaneet pitää muiden sanelemia sääntöjä ominamme. Tukahduttaneet todellista luontoamme liian pitkään. Minä kehoitan jokaista naista rikkomaan sääntöjä ja normeja, tekemään vastoin sitä mitä teiltä odotetaan: "Kun ajattelet rikkovasi jotakin sääntöä, mieti kuka antoi sinulle sen säännön?"
Laittakaa yllenne se kirkuvanpunainen mekko, ihanat korkkarit tai pistäkää aamulla huulipunaa kun lähdette töihin, laittakaa yllenne juuri se vaatekappale tai ownatkaa se tyyli, jota ette ole muiden reaktioita peläten kehdanneet aiemmin kokeilla. Tai jättäkää meikit kokonaan laittamatta, mikäli se on se kynnys mitä ette ole aiemmin uskaltaneet ylittää.
Ja ennen kaikkea: jättäkää rintsikat kotiin. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että teette te yllä mainituista mitä hyvänsä, niin se että te olette ihmisten ilmoilla ilman rintaliivejä, nännit paidan läpi paistaen, rinnat heiluen, se on ehdottomasti päräyttävintä ja katseita keräävintä toimintaa. Jotakin sellaista, mikä vapauttaa teidät vuosisatojen kahleista. Ja mielestäni yksi naisten voimaantumisen suurimmista avaimista, kuukautisten hyväksymisen ohella. Naiset! Free your boobies!
Niin ja tiedän että nyt joku miettii, että jos minä todella tulen sosiaalisten paineiden kovettaman kuoreni alta, niin mitäköhän muut sanovat? No, haluatko sinä elää tämän ainutlaatuisen elämän omilla ehdoillasi vai muiden sätkynukkena? Haluatko elää muita miellyttäen vaiko täydesti, upean ihanassa omassa voimassasi, rakkaudessa, onnessa, blississä, SINUN unelmiasi toteuttaen? Ei kai tuollaista tarvitse miettiä kahta kertaa.
