Ehdin juuri kirjoittaa siitä, miten pitkä ja pahaenteinen odotus KO:n valitusluvalle on ollut. No, odotus palkittiin. Valituslupa heltisi vihdoin.
Minä, lapseni ja syyttäjä saamme valittaa korkeimpaan oikeuteen siitä, että lapseni törkeä pahoinpitely on sallittu hovioikeudessa tekijän kulttuurin perusteella. Meille annetaan vielä mahdollisuus saada oikeutta.
Olo on pitkästä aikaa toiveikas, mutta samalla minua pelottaa lopputulema jo etukäteen. Pelissä kun on niin paljon: lapsen oikeus omaan kehoon.
Toivon todella, että oikeudella riittää rohkeutta ja sydäntä. Käsittely voi joko vahvistaa vallitsevan käytännön tai ottaa historiallisen edistysaskelen lapsen oikeuksien eduksi. Jokin askel tämä on: joko eteen- tai taaksepäin ihmisoikeuksien puolesta Suomessa.