Pari vuotta sitten ehdotin Matille, pitäisikö tehdä ainaisen broilerin tai jauhelihan lisäksi välillä ehkä jotain kasvisruokaakin. Matti nauroi ja kutsui mua hipiksi. Tästä kettuuntuneena päätin kokeilla soijabolognesea, joka vaikutti helpolta ja terveelliseltä vaihtoehdolta. Matti nauroi ja kutsui mua taas hipiksi, mutta suostui kuitenkin maistamaan ja yllättyi - sehän oli oikeasti aika hyvää (jopa mun ruuanlaittotaidoillani).
Tästä parin vuoden takaisesta on tehty jo suuri harppaus ja astuttu ulos siitä iänikuisesta spagetti ja jauhelihakastike -meiningistä. Syömme joka viikko ainakin pari-kolme kertaa ruokaa, johon ei käytetä laisinkaan (punaista tai valkoista) lihaa. Yleensä pinaatti- tai pestopastaa, välillä kalaa, sosekeittoja ja sitä aikaisemmin mainittua soijabolognesea. Nykyään ruokaan menee viikottain myös huomattavasti vähemmän rahaa, sillä jauheliha ja broileri on yksinkertaisesti hemmetin kallista.
Eilen mä sitten ajattelin ääneen, että tänä vuonna kokeilen lihatonta lokakuuta - viime vuonna ainoastaan vähensin lihansyöntiä, sillä täysi lihattomuus ei olisi tullut muka kuuloonkaan. Tälläkin kertaa Matti kutsui mua hipiksi, mutta jatkoi sitten, että hän taitaa osallistua myös. (Aikaisemmin tyyppi ei syönyt edes salaattia. Eikä fetaa. Eikä pestoa. Koska muka hyi. Sanotaanko vaikka niin, että edistystä on tapahtunut.)
Ainoa ruoka, jota saatan jäädä kaipaamaan, on lähikiinalaisen valkosipulikana - vaikka toisaalta on pelkästään hyvä, että tällainen kaavoihin kangistunut urpokin joutuu välillä tekemään ruokalistalta uusia, erilaisia valintoja. Kysehän on siis aika vakavasta asiasta.
Joten - jos jollakin on herkullisia kasvis- tai kalareseptejä hihassa, niin kertokaa niistä minullekin! Muuten on suuri vaara, että me vedämme koko kuukauden pinaattipastaa ja muutumme marraskuuhun mennessä kipparikalleiksi. Vaikka olisihan sekin toisaalta ihan hauskaa.