Tämän kirjoitustahdin takia blogin nimi on todennäköisesti lyhytikäinen: lopulta ei edes enää kehtaa mitään kirjoittaakaan, kun blogi on elänyt parin jutun jälkeen hiljaiseloa viikkokaupalla.
Persoonan tuotteistuminen ja tuotteistaminen, tai brändääminen jos mainostermejä käyttää, on pyörinyt mielessäni jo pidempään. Ensinnäkin työhakemusta tehdessä puhutaan aina itsen brändäämisestä, jolloin itsestä on tehtävä mahdollisimman myyvä tuote. Toisena kuvioihin tulevat nimenomaan blogit: blogissa on täysin tarkoituksen mukaista ja tarpeellistakin valita jokin tietty alue tai aihe, jota käsittelee. Kun puhutaan liikunta- tai elämäntapablogeista, se aihe on jollain tavalla ihminen itse. Oma elämä, ulkonäkö, harrastus, tyyli, koti, perhe. Jostain näistä tulee tietyllä tavalla tuote, jota bloggaaja myy tai tarjoaa lukijalle.
Tuotteistamisessa sinänsä ei ole mitään vikaa: se on hyvä tapa rajata niin aihealue, haluttu yleisö kuin sopiva työntekijän imago. Ongelma siitä tulee silloin, kun työhakemuksen tai blogin yleisö ei enää ymmärrä tuotteen rajoja.
Miten paljon tietoa työntekijästä tai bloggaajasta vastapuoli voi ajatella olevansa oikeutettu saamaan? Eikö työntekijällä ole oikeus tuotteistaa vain ammattitaitonsa ja osaamisensa ilman perhesuhteitaan tai harrastuksiaan, ja bloggaajalla vain vaatekaappinsa tai salisuorituksensa? Työhakemusmalleissa kuitenkin kerrotaan työnantajalle omasta perheestä ja yksityiselämästä. Lilyn omalta Eeva Kolulta penättiin parisuhdestatusta, vaikka hän selvästi tieten tahtoen jätti sen kertomatta - tuloksena pahastuneita lukijoita, joilta hän "pimitti tietoa".
Itsen tuotteistamisella on myös hyvin negatiivinen puoli - kun joku osa ihmisestä on tuote, toiset unohtavat ihmisen tuotteen sisällä. Työntekijästä tulee työnantajan omaisuutta, ja internetissä saa sylkeä loukkaavia solvauksia - anonyyminä tietenkin - bloggaajan niskaan. Ihmisyys pelkistetään tehdyiksi työtunneiksi tai pikseleiksi tietokoneen näytöllä, eikä pikseleillä ole oikeutta vapaa-aikaan, yksityisyyteen, kunnioitukseen tai edes mielipiteisiinsä.
Blogeilla on paljon annettavaa, mutta bloggarit jättävät hyvästä syystä paljon antamatta. Siksi blogit ovat hyviä inspiroijia, mutta huonoja idoleita. Tuotetta voi ihailla, mutta sitä ei saa ihannoida.
Ja tästä pääsisinkin soppelisti aasinsiltaa aiheeseen "tavaranpalvonta on turhaa ja tuhlaavaa", mutta jos nyt en kuitenkaan aloita.