Yksi asia sitten aina ottaa päähän: kun uutisoidaan jostain yhteiskunnassa vallitsevasta epäkohdasta, joka koskee ehkä enemmistöä, ehkä vähemmistöä tai toisinaan ehkä vain yhtä, kahta tai kolmea ihmistä, on jokseenkin varmaa, että asiaa käsittelevään verkkouutiseen tulee ainakin yksi Eikö tässä maassa oikeasti ole isompia ongelmia? -henkinen kommentti. Jos epäkohta vallitsee jossain muualla kuin Suomessa, kommentti saattaa myös olla omaperäisesti Eikö Suomessa ole tarpeeksi ongelmia, kun tällaisesta pitää uutisoida? -henkinen.
Vittu sentään. Jos jossain on epäkohta, se on tuotava esiin, ja se on minun mielestäni vallan vahtikoiran tehtävä. Jos jossain on kansanmurha, siitä on uutisoitava, mutta arvatkaapa mitä - jos lähihoitajalla on jumalaton työtaakka eikä yhdelle vanhukselle ole aikaa kuin 15 minuuttia per kotikäynti, siitäkin on uutisoitava. Sillä seikalla, että näistä kahdesta epäkohdasta toinen on mittaamattomasti toista suurempi, ei ole merkitystä. Epäkohdan mittakaava saa toki kernaasti vaikuttaa siihen, kuinka laajasti asiaa käsitellään ja kuinka kauan sitä pidetään esillä. Molemmat asiat on silti nostettava esiin ja molempiin on pyrittävä vaikuttamaan.
Seuraavaksi aion kirjoittaa listan asioista, jotka juuri tänään ahdistavat, harmittavat ja vituttavat eniten. (Anteeksi, verkkoyhteisö. Tällaisten asioiden äärellä en voi olla kiroilematta. "Swearing’s my release. It’s the one weapon I have to defend myself against destiny when it elects to strike without pity", sanoi jo Andrea Pirlokin.)
- Ahdistaa se, mitä Irakissa parhaillaan ja tulevaisuudessa tapahtuu.
- Ahdistaa ja vituttaa Boko Haram.
- Vituttaa se, että lakivaliokunta hylkäsi tasa-arvoisen avioliittolain.
- Vituttaa se, että Uruguayn Suárez puraisi Italian Chielliniä eilisessä pelissä eikä tuomari nähnyt sitä.
- Harmittaa se, että Italia hävisi Uruguaylle ja jäi alkulohkoon.
- Harmittaa se, että unohdan joka halvatun kauppareissulla ostaa uuden polttimon vessan lamppuun.
Nämä kuusi asiaa on aika helppo asettaa järjestykseen merkittävyyden mukaan. Osa niistä vaikuttaa suoraan ihmisten yhdenvertaisuuteen, hyvinvointiin ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, osa taas lähinnä siihen, miten hyvin näen pestä hampaitani. Osa unohtuu nopeasti, osa tulee todennäköisesti vituttamaan ja ahdistamaan myöhemminkin, ellei käännettä parempaan tapahdu. Sulkevatko ne silti toisiaan pois? Unohdanko ajatella irakilaisia, jos facepalmaan vessan lampun unohtumista pari kertaa viikossa? Aivokapasiteettini riittää myös siihen, että pystyn rakastamaan yhtä aikaa sekä veljenpoikaani että pistaasijäätelöä. Luulisi, että mediankin muistiin voi luottaa sen verran, että jos ne tänään uutisoivat siitä, että Suomessa ihmiset eivät ole lain edessä tasa-arvoisia, ne eivät ole tyystin unohtaneet sitäkään, että täällä on leipäjonoja. (Tiedostan toki myös sen, että joskus merkittävistä aiheista ei uutisoida tarpeeksi pian, usein, laajasti tai välttämättä koskaan. Sekin on aivan perseestä.)
Pitäisi lopettaa verkkouutisten kommenttiketjujen lukeminen. Revin vielä vahingossa pääni irti. En edes lähde puhumaan niistä kommenteista, joiden sisältö on, että ennen kuin voidaan "ratkaista" asia X (esim. se, että jengi kärsii Kreikassa, koska julkiset palvelut on ajettu alas), täytyy "huolehtia" asiasta Y (esim. työttömyystilanne Suomessa). Haluaisin nähdä sen asioiden absoluuttisen tärkeysjärjestyksen, jonka mukaan ongelmanratkaisussa tulisi edetä. Mahtaa siinä Hilkkaa, 90, ottaa pannuun, kun odottelee vaipoissaan, että joku ehtisi vähän useammin tulla kääntämään - ensin kun täytyy varmistaa, että sodat, nälänhätä, kansanmurhat, ilmastonmuutos ja pari muuta tärkeämpää asiaa on hoidettu kokonaan pois päiväjärjestyksestä.
RANT OVER. Taidan tästä vetäytyä pilkkomaan vihanneksia ja hengittelemään. (Ja sille, joka parhaillaan valmistautuu kommentoimaan, että kyllä siinä on muijalla pienet ongelmat - niin muuten on. Minun elämäni suomalaisittain keskituloisena ja siten varmaankin maailman rikkaimpaan yhteen prosenttiin kuuluvana henkilönä on kivaa ja helppoa. Pidätän silti oikeuden joskus vähän pillittää. Kyllä maailmaan itkua, naurua ja futisdraamaa mahtuu.)