Krooninen väsymysoireyhtymä on useimmille ihan tuiki tuntematon sairaus. Siitä tiedetään liian vähän ollakseen fysiologinen sairaus. Tässä yleisimmät virheluulot:
- CFS potilas on masentunut. No ei ole. Usein potilas ei kärsi haluttomuudesta, vaan energiaa ei yksinkertaisesti ole tekemiseen. Halua taas sitäkin enemmän. Sairauden asteesta riippuen, potilas useimmiten haluaisi saada enemmän aikaan kun todellisuudessa voimavaroja on. Se saattaa näyttäytyä ulospäin haluttomuutena ja masentuneisuutena, mutta kaikki ei ole aina miltä näyttää. Mun äiti luuli sairauden alussa että oon masentunu kun vaan nukuin, yritin siinä sitte selittää että "eiku mä oon vaa ihan hapoilla etkö tajuu". Sekin vei voimia ku piti suuttua ja sanoa että EN OO MASENTUNU!
- CFS potilaalla on mielenhäiriö. No ei ole. CFS on kansainvälisesti tunnustettu neurologiseksi sairaudeksi. Mielenhäiriö on yleensä sairauden jälkiseuraus, ongelma ei ole alunperin "korvien välissä". Jälleen sairauden tasosta riippuen, oireet saattaa pitää ihmisen vuodepotilaana kuukausia, jopa vuosia. Kyseessä on siis todella rankka sairaus, niin kyllä siinä masentuu tai ahdistuu kuka tahansa. Joku saattaa reagoida sairauteen masentumalla. Itsemurhiakin on tehty.
- CFS potilaat ovat vain laiskoja ja saamattomia. Päinvastoin. Usein tekemiset jää ajatuksen tasolle ja se harmittaa potilasta. Siitä seuraa itsesyyttelyä, mutta on hyvä ymmärtää ettei vika edelleenkää oo korvien välissä.
- CFS ei ole oikea sairaus. Oireyhtymä = sairaus. Potilaan kehossa on useimmiten monta asiaa pielessä, viimeaikaisten tutkimusten mukaan verenkierto on puutteellista mm. raajoissa ja aivorungossa, autonomisen hermoston toiminta on häiriintynyt, joillain jyllää krooniset infektiot, liian löysä sidekudos(EDS) aiheuttaa myös uupumusta, matala verenpaine pahentaa ortostaattista intoleranssia.
- CFS:stä ei voi parantua. Uskon että tästä voi parantua, mutta enemmän näen asian niin että keho saadaan tasapainoon jossa oireet ei enää häiritse. Oon kyllä lukenu parantumistarinoita, ja uskon että on myös mahdollista kokonaan parantua. Mulle parantuminen tarkottais että voin opiskella/käydä töissä täyspäiväsesti, harrastaa ja tavata kavereita. Silti liika rasitus voi olla pahaksi ja huippu-urheilu ei onnistu. Realistisesti ajatellen, monet ei parane, mutta se ei tarkota etteikö se olis mahdollista.