Vaatevallankumouksesta on kulunut jotakuinkin viikko, ja tässä minä nyt seison, uusissa riistofarkuissani.
Eilen olin vain onnellinen, että olin löytänyt vihdoinkin superjoustavat farkut, jotka mahtuvat megapohkeisiini, mutta ovat lyhennettyinäkin vielä tositosi kapeat lahkeet. Skinnyt.
-Ja tänään tunnen kulutuskrapulaa. Kaksista farkuista, henkkamaukalta.
Kyse on valinnoista, joita teemme joka päivä. Vaikka olenkin ostanut viime vuosina todella harvoin mitään uutta (itselleni tai lapselle), en siltikään ole puhtoinen. Kukapa meistä olisikaan?
Ruoassa emme aina valitse lähiruokaa, koska lähikauppamme on Alepa eikä Anton&Anton.
Edullisia JA vastuullisia vaatteita ei ole olemassakaan.
En ollut valmis etsimään farkkuja montaa päivää, vaan halusin ne heti. Pehmeät, mukavat, joustavat, kapeat, siniset ja mielellään vielä edullisetkin, koska tarvitsin kahdet työkelpoiset farkut. Aika paljon kriteerejä, joista yksikään ei ollut vastuullisuus.
Palautin juuri yritysvastuuraportin, jossa totesin, etten usko täysin vastuullista vaateyritystä olevankaan. Kyse on vain siitä, mihin he panostavat eniten ja kuinka se tuodaan asiakkaalle esiin. Korostetaanko ympäristö-, sosiaalista- vai taloudellista vastuuta, vai vähän niitä kaikkia? Esimerkiksi henkkamaukkahan lanseerasi taas kovin vastuullisen malliston, joka on ehkä ympäristölle parempi, mutta kukas ne edelleenkään ompelee?
Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?
Olen päättänyt osallistua kotimaisen talouden kohentamistalkoisiin, jossa panostetaan kymppi enemmän kuussa, nimenomaan suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Valitettavasti en ole vieläkään löytänyt kotimaista vaatevalmistajaa, joka miellyttäisi yksinkertaista (tylsää?) omaa tyyliäni. Panostamme siis muihin asioihin:
Ostamme (edelleen) vain kotimaista ruokaa, joista tietenkin poikkeuksena hedelmät. Pieni synninpäästö tässäkin asiassa, nimittäin kesällä korjaamme mm. mansikat, karhunvatukat, mustikat, puolukat, kurkut, kesäkurpitsat, porkkanat, tomaatit, salaatit ja herneet äitini pihalta. Taattua luomua ja oikeaa lähiruokaa.
Puhelimeni on aina ollut Nokia. Nyt sillä ei taida olla enää senkään vertaa merkitystä, Microsoftin kauppojen myötä?
Pojan synttärikakku tilataan samalta bloggarilta kuin viimeksikin.
Jne.
Onko ihminen rakennettu toimimaan näin: Valitaan hetkeen sopivat periaatteet ja joustetaan muista? Harmitellaan sitten jälkeenpäin, että "Kyllä minä tiedän, ettei näin saisi toimia, mutta..."
Translation: Yesterday I felt really happy because I found these perect super stretch-super skinny-jeans from H&M, but today I just feel like crap. So much about social responsibilities when doing shopping...
