Aika ajoin, kausittain, jatkuvasti, törmää mm yleisönosaston kirjoituksiin joissa meitä hoitajia mollataan milloin mistäkin. Siellä ne vaan juoruaa kahvilla, vaippoja ei vaihdeta laiskuuttaan ja vessaan ei viedä kiusallaankaan vanhuksia. Lääkkeet annetaan väärin koska ollaan vaan niin tyhmiä ja osaamattomia. Onhan näitä, villejä huhuja ja väärinkäsityksiin perustuvia raakoja yleistyksiä.
Koska eihän lähihoitajan/sairaanhoitajan/kehistysvammaisten ohjaajen jne työ ole oikeasti “suuren yleisön” mielestä vaikeaa.
Avataanpas tässä muutama yleisönosasto kirjoitusten lempi-“fakta” myös hoitajan näkökulmasta ja keskustellaanpa muutenkin niistä solmukohdista joista näitä yleisönosasto-kirjoituksia mahdollisesti sikiää.
“Meidän Hilma mummon pitää nyt heti päästä sänkyyn”. Kyllä, Hilma varmasti on väsynyt. Mutta huomaattehan rakas omainen että saatan tässä juuri Marttaa vessaan. Ja kuten vallan hyvin havaitset niin Martalla on vatsa toiminut vaippaan koska hänellä on ripuli. Kuten näet niin en voi käskeä nyt Marttaa odottamaan ja istumaan tuoliin ripulit housuissa.
Aina emme siis voi laittaa juuri sinun omaistasi etusijalle. Valitettavaa on ettei hoitaja voi multiploitua auttamaan kahta asiakasta yhtä aikaa. Joskus vaan joutuu ikävä kyllä hetken odottamaan. Olemme kuitenkin sen verran ammattilaisia että osaamme useimmiten arvoida kuka kestää odottaa vielä nojatuolissa hetken sänkyyn saattamista ja kenet pitää (esim ne kakat vaipassa) viedä heti vessaan.
“Tuolla päiväsalissa tuo punapaitainen mummo odottaa vessaan pääsyä, mina kyllä kerron tästä kaikille että täällä ei vessateta asukkaita”. Kyllä, hän on käynyt vessassa noin vartti sitten. Kyllä, hän ei enää tunnista onko oikeasti vessahätä vai ei vaan siksi pyytää vessaan ihan koko ajan. Hän ei osaa erottaa kuka on hoitaja ja kuka on jonkun omainen vaan pyytää siksi kaikilta ohi kulkevilta apua, 200 kertaa päivässä. Useimmiten ilman oikeaa syytä. Huomiota useimmiten kaipaa, kuten kuka vaan meistä. Edelleen, olemme sen verran ammattitaitoisia että tiedämme koska kukakin on käynyt vessassa. Ja ei, valitettavasti meillä ei voi ihan jokaisen asiakkaan sanaan uskoa ja sen perusteella kirjoittaa iltapäivälehteen räväköitä otsikoita että siellä ja siellä laitoksessa vessaan pääsee kerran viikossa.
On toki kiva että sinä rakas omainen huolehdit myös muistakin asiakkaista kun omasta omaisestasi, mutta muistatko että meidänkin asiakkaistamme melkein jokatoisella on muistisairaus joten ihan kirjaimellisesti et voi kaikkien sanomista ottaa. Ja ei älä anna sille viereiselle mummolle pullaa jota toit omalle puolisollesi. Hänellä on nielemisvaikeuksia ja vaikka hyvää hyvyyttäsi haluaisit tarjota pullaa/karkkia/hedelmiä niin voit pahimmilasai aiheuttaa tukehtumisen ja elvytystilanteen.
“Siellä se hoitaja vaan istui tietokoneella tekemättä mitään, puhelimeen juorusi välillä”. Rakas omainen, hoitaja saattaa näyttää istuvan tietokoneella “ihan huvikseen” ja “juoruavan puhelimessa”. Mutta ehei, ei siellä facebookki-chatti-mese-twitteri-googelissa surffata. Kaikki asiakastiedot kirjataan valtaosassa hoitolaitoksista tietokoneella. Meillä on web-pohjaiset asiakastietojärjestelmät käytössä. Ja kyllä siksi istumme koneella. "Papereihin" kirjataan esim juuri sinun äitisi vointi. Arvoimme jatkuvasti muutoksia hänen voinnissaan, teemme päätöksiä koska jonkun asian takia konsultoidaan lääkäriä, haavahoitaja esimerkiksi arvioi monesti työkavereidensa kirjauksiin tukeutuen linjauksia koska on syytä vaihtaa hoitolinjausta jonkun haavan suhteen. Lääkäri saattaa käydä vanhainkodissa vain kerran viikossa ja arvioida lääkitysten muutosten tarvetta sen perusteella mitä me hoitajat kirjaamme. Älkää siis hyvät ihmiset aliarvioiko meidän “tietokoneella laiskottelua”, sen perusteella mitä me sinne papereihin raapustamme linjataan sinunkin omaisesi hoito! Lisäksi se on sinun, omaisesi ja minun hoitajana oikeusturva! Sieltä käydään läpi usein jälkikäteenkin mitä tapahtui, miksi, missä ja koska!
Ja kyllä, joskus joudumme paljonkin olemaan puhelimessa. Saatamme olla juuri yhteydessä lääkäriin, soittaa ambulanssia, hoitaa jonkun ihmisen kotiuttamista, informoida kotihoitoa kotiutuvasta asiakkaasta, soittaa jonkun muun omaiselle suruviestiä menehtyneestä läheisestä, kuunnella loppuun väsyneen omaisen purkausta kun ei saa omaishoidettavaansa mihinkään lyhytaikaisjaksolle ja voimia ei ole enää hoitaa.
“Siellä ne istui vaan kahvilla. Aina ne on kahvilla kun menen käymään.” Useimmiten omaiset tulevat melko samoihin aikoihin kyläilemään ja myös meillä usein on samaan aikaan ruoka- tai kahvitauko. Ihan vaan siitä syytä että esim vainhainkodissa tietty aika vuorosta on rauhallisempaa, asukkaat lepäämässä tai virikeryhmissä ja siinä kohtaa on hoitajalla edes hieman omaa rauhaa ja mahdollisesti aikaa syödä aina sillon tällön ruokansa jopa lämpimänä. Tosin siitäkin kesken ruoan säntäillen "potilaskutsu-kellojen" soidessa katsomaan mitä apua joku on vailla. Jos vierailet aina tähän aikaan kun osastolla on “siesta-hetki” menossa niin todennäköisesti usein tapaatkin hoitajat kahvilla. Mutta muista että ihan liian usein se klo 14 kahvihetki saattaa olla hoitajan ensimmäinen kunnollinen tauko koko päivänä. Aamupäivällä on ehkä ehtinyt napata kupillisen kahvia samalla kun hoitaa (sillä pahamaineisella tietokoneella istuen) jotain muuta asiaa.
“Oli niin hauskaa hoitajilla että nauru kuului käytävälle. Varmaan asiakkaita siellä pilkkasivat” Kyllä, niin naurammekin töissä. Mutta ei, emme me pilkkaa asiakkaita. Me olemme ihmisiä, tuntevia, kokevia, inhimillisiä. Meillä on omat surumme ja ilomme. Me jaamme niitä myös jonkin verran työyhteisössä. Ja niin kauan kun kuulet naurua työpaikallamme, voit huokaista helpotuksesta. Iloinen hoitaja, joka saa voimaa hyväntuulisesta työyhteisöstä, usein hoitaakin asukkaitakin huomattavasti paremmalla tuulella kuin hoitaja jonka tarvitsee kärsiä huonosta työyhteiöstä ja hampaiden kiristelystä.
“Meidän pappa kaatui ja mursi lonkkansa kun kukaan hoitaja ei ollut vahtimassa”. Pahoitteluni tapahtuneesta rakas omainen, vilpittömät pahoitteluni. Näissä tilanteissa jokainen hoitaja suree ja tuntee piston sydämessään, vaikka tietää faktat ettei yhden asiakkaan kanssa vaan voi millään olla 24/7. Ikävä kyllä, juuri missään laitoksessa ei ole mahdollista valvoa jokaista asukasta päivän jokaisena minuttina. Esimerkiksi kaksi hoitajaa ei millään pysty jakautumaan yli kymmeneen asiakashuoneeseen, vessaan, päiväsaliin, oleskelutilaan jne. Haluaisimme, ihan todella haluaisimme, että meitä olisi niin paljon että jokainen asukas voisi olla koko ajan valvovan silmän alla. Mutta jokaisesta emme vaan voi olla ottamassa koppia vaan näitä kaatumisia tai esim sängystä putoamisia tapahtuu. Vallankin kun on kyse sekavista tai muistisairaista asukkaista. Tähän asiaan ei tule muutosta ennenkuin päättäjät ja kansalaiset heräävät tajuamaan että vanhuksia/sairaita ei vaan voida hoitaa “paketteina” ja “liukuhihnalla” vaan meitä hoitajia oikeasti tarvitaan riittävästi.
“Meidän muori oli taas niin rumasti puettu ja sillä oli väärät housut jalassa”. Voi hyvät rakkaat omaiset, yritämme kyllä katsoa jokaiselle siistit ja mieleiset vaatteet päälle aamulla. Mutta kun teidän Bertta-Marjatta vaihtaa ihan omatoimisesti sen seitsemän kertaa vaatteensa päivässä. Jostain syystä hän, muistamattomana ihmisenä, tykkää enemmän olla siinä omassa tutussa kulahtaneessa yöpaidassa ja aamutakissa kuin niissä prässi-housuissa. Aamulla laitettiin kyllä papailjotit ja kauluspaita mutta hän on nyt jo neljättä kertaa vaihtanut takaisin yöpaitaan. Kumpaakohan se lopulta haittaa enemmän tyytyväisenä yöpaidassa viuhahtelevaa Bertta-Marjattaa vai sinua omainen? Valitettavasti emme taaskaan voi olla täällä vain yhtä asiakasta varten. Jos Bertta-Marjatta on puettu jo kolmeen neljään kertaan ja moni muu vielä odottaa aamupesujaan niin voinetta arvata mihin tärkeysjärjestykseen joudumme tässä kohtaa päätymään.
“Siellä tapetaan nälkään, isää ei syötetä”. Fakta on että ketään ei jätetä ruoatta, mutta ketään ei pakoteta syömään. Syötämme ihan jokaista joka tarvitsee syöttöapua. Mutta jos asiakas selvästi sanoo ettei halua tai voi syödä, tai esim huitomalla/suunsa tiukasti sulkemalla/sylkemällä ruoan pois/purskauttamalla juomat hoitajan päälle protestoi syömistä vastaan, niin emme me pakota. Pakkosyöttäminen on sitäpaitsi yksi kidutuksen muoto. Voit rakas omainen, itse koittaa josko vaikka sinun kanssasi nyt hänelle maistuisi jogurtti. Tässä lisäravinne juomaa jota olemme päivän aikana juotelleet vähitellen jo kaksi purkkia. Yksi purkki vastaa energialtaan yhtä ateriaa. Voit nyt kokeilla josko hän taas jaksaisi juoda kolmannenkin purkin.
Rakkaat omaiset, noin 99% hoitajista yrittää parhaansa. varmasti on mätämuniakin myös meissä. Usein teemme työmme ihan liian pienillä resursseilla. Aina vaan ei yhtäaikaa ehdi joka paikkaan, ei pysty jokaista auttamaan samaan aikaan. Mutta muistathan tullessasi vanhainkotiin että saavut vanhusten KOTIIN ja hoitajien työpaikalle. Ei ole sopivaa huutaa/raivota/sättiä/olla epäasiallinen. Vai haluasitko että esim sinun toimistoosi tulisi joku kertomaan sinulle kuinka kelvoton sihteeri/palkanlaskija/johtaja sinä olet. Haluaisitko sinä että joku kotiisi tulija alkaisi siellä haukkua muita ja jopa esim uhkailla väkivallalla kuten teistä omaisista liian monet katsovat oikeudekseen toimia esim vanhainkotiin tullessaan.
Teemme parhaamme ja kohtaamme asiakkaat niin hyvin kuin osaamme, samoin teidät omaiset. Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, muisattehan te sen. Jos jollakulla on aina vain negatiivista sanottavaa niin vaikea on edes hoitajan kohdata häntä aina iloisena ja avuliaana. Me olemme kuitenkin vain ihmisiä.