Tänään aion kertoa kaikesta, mitä voi asiakaspalvelualalla työskentelevä vihata. Ei vaiskaan, kukaan ei kyseistä eeposta jaksaisi lukea, joten tässäpä eepoksen prologin tiivistelmä. Kyllä, olin aamuvuorossa tänään ja sieltä kotiutuneena tunnelma on sama kuin yleensä: ihmiset ovat idiootteja. Joka kerta kun tulen kotiin, joku saa kuulla vuodatusta uusista tavoista voittaa ihmisten idioottimaisuus. Tässäpä siis iltapäivälehtien datajournalismihenkistä listausta.
1. Tee itse omat päätöksesi.
Kun pyydät "mallun punaista" haluan tietää, halajatko pehmeän vai kovan askin. Niillä on eroa. Kun pyydät postimerkkiä, ei vastaus voi olla "ihan sama" kun kysyn, että haluatko ykkös- vai kakkosluokan merkin. Niilläkin on eroa. Ja herrantähden älä minulta kysy, maksatko käteisellä vai kortilla.
Miksei ihmiset enää kykene tekemään päätöksiä, vai onko tämä joku "apua, noloa, kakkosluokan merkki riittää tarpeisiini mutta koska se maksaa kymmenen senttiä vähemmän mua pidetään varmaan köyhänä" -dilemma. Eräs asiakas taannoin oli niin ylpeä/laiska/nolostunut/jne, ettei halunnut käydä vaihtamassa tavallista parsakaaliansa luomuversioon, vaikka tällä kertaa luomuversio maksoi alle puolet toiseen verrattuna. Ei se ole multa pois, jos ostatte halvemman tai tiedätte mitä haluatte.
2. "Pitääkö mun näyttää henkkarit, vaikka mä oon ne sulle näyttänyt jo aiemmin kun viimeksi hain kaljaa?!"
Oikeasti. Mä en todellakaan muista jokaista tuoretta täysi-ikäistä, joka meidän opiskelijapainotteisen alueen lähikaupasta hakee kaljaa.
3. Älä vihaa.
Kassaneiti ei ole syyllinen seuraavista asioista: tuotteiden hinta, tuotteiden laatu, tuotteiden kunto, tuotteiden loppuminen, töykeät asiakkaat, haisevat asiakkaat, keli, politiikka, sanomalehtien mainosten lisääntyminen, sinun oma krapulasi, rahojesi loppuminen, pelikoneella häviäminen, kilpailevan firman paremmuus, pitkä matkasi kauppaamme, Rainbow-tuotteiden puuttuminen K-Marketista (mun ehdoton lemppari), olet myöhässä, olet ajoissa, lapsesi on saatanan sikiämä, suomenruotsalaiset puhuvat ruotsia, vaihto-opiskelijat eivät ymmärrä suomea, sukkahousuja ei ole suurempia kuin koossa elefantti eli 48-54, ... U name it. Silti on henkilökohtaisesti juurikin minun vika, että kun jauheliha on tarjouksessa eurolla, ja tulet viimeisen tarjouspäivän viimeisenä asiakkaana kauppaan, on kyseinen tuote loppu. Arvatkaa vain monestiko on tehnyt mieli kiljua vain että "painu helevettiin mun kassalta kun me ollahan kiinni jo ja palkka ei juokse enää kauaa, idiootti!"
4. Älä_ole_kaupan_viimeinen.
Ihan vain tiedoksi, 98% työntekijöistä vihaavat asiakkaita, jotka tulevat toistuvasti viimeisen puolen tunnin aikana tekemään ostoksiaan. 179% työntekijöistä vihaavat niitä, jotka juoksevat 20.59 kauppaan, ottavat ostoskärryt ja rupeavat tekemään kuukauden ostoksia kaikille Afrikan nälkäisille lapsille koska "minulla on oikeus, olin ennen yhdeksää!!!"
Okei, elämä ei ole aina ihanaa, työt ei millään voi olla aina sateenkaaria ja raikkaita kesäöitä ja tällä syyllistysvyöryllä syytän todellisuudessa aika pientä prosenttia ihmisistä. Mutta juurikin nämä ihmiset jäävät mieleen, ehkä siksi, että näistä moni on meidän kaupan vakkarihuurupäitä jotka tulevat kauppaan vaatteissa, joihin he ovat tuottaneet eritteitään ulosteesta lähtien viimeiset viisikymmentä vuotta.
By the way, ihmisten hygienia: mitä helvettiä maailma? Kenties lähikauppa on huono otos tutkimukselle, mutta miten on mahdollista, että meillä on aimo liuta vakkari-asiakkaita jotka haisevat kuselle? Toisilla taas on aina samat vaatteet päällä, mutta yleisintä vain on, että haisee ihan jäätävän käyneelle hielle. Ei tuoreelle urheiluhielle, vaan sellaiselle, ettei ko ihmisellä ole mitään tietoa, että suihku on keksitty. Taikka pesukone. Moni kylläkin "onneksi" suosii keskiaikaista tapaa peittää ödöörinsä hajusteilla. Mm-mm-mmm.
Meillä kävi myös täysi-ikäinen, selvä asiakas, jolla ei ollut mitään hajua, miten visa electronilla maksetaan.
Olen myös huono ihminen, koska myin viinaanmenevälle, _selvälle_ asiakkaalle kaljaa.
Olen myös todella huono ihminen, koska kysyin kymmenvuotiaan näköiseltä pojalta henkkarit hänen ostaessaan energiajuomia.
Erittäin ämmämäisen minusta tekee se, että sinulla on kolmatta kertaa kevään aikana viisikymppiset, ja tulet kännissä hakemaan lisää juotavaa, mutten myy.
Jollain pelottavan masokistisella tavalla mä nautin noista idiooteista. Ilman idiootteja ei olis fiksuja ihmisiä, right? Ehkä mä vain koen tarvetta olla parempi, ei sillä että paremmuudentunne olisi vaikeasti tavoiteltavissa kun oma työpaikka on opiskelijakadun ja alkkiskadun välissä. Sitä paitsi huumori ennen kaikkea! Toivon ja uskon, että edes joka seitsemäs lukija nauroi jollekin kohdalle tästä tekstistä. Ehkä jopa joka kuudes.
Tataa! Kassaneiti kiittää ja kuittaa