Tämä ei ehkä ole enää yllätys kenellekään, mutta sanotaan se nyt silti ääneen: tässä maailmassa on mahdotonta olla oikeanlainen nainen. Jos bodaat, olet hirviö. Jos et ole tarpeeksi meikattu ja laitettu, olet luuseri joka ei pidä itsestään huolta. Ja jos taas olet liian seksikäs, voit saada potkut viehättävyytesi vuoksi.
Mitäköhän helvettiä tähän nyt sanoisi. Naisten ulkonäöstä voidaan näköjään tarvittaessa kritisoida jokaista osaa ja milloin mihinkin suuntaan. Meitä yritetään tunkea niin perkeleen tiukkaan muottiin, ja vieläpä alati muuttuvaan sellaiseen, että voittaa ei voi. Ihan sama mitenpäin sitä itsensä kääntää. Koskaan emme ole kyllin hyviä, siten miten pitää, just oikein. Voimme yrittää tehdä kaiken mitä yhteiskunta ja muut ihmiset meiltä tuntuvat tahtovan -kuten vaikka olla pyrkiä olemaan kauniita, se kun taitaa nykyään olla naisten tärkein piirre- eikä se silti riitä. Sen sijaan siitä saa fudut.
Välillä tuntuu siltä, että naisena sitä on vain aina jotenkin väärin. Sillä tavalla perustavanlaatuisesti, melkein kuin sisäsyntyisesti. Siispä: mitä tästä opimme? No sen, että ei varmaankaan kannata tuhlata hirveästi energiaa muiden miellyttämiseen pyrkimiseen. Voimme vääntää itsemme vaikka solmuun emmekä silti kelpaa.
Pitäkööt siis tunkkinsa, sanon minä.
PS. Lohdutatko itseäsi sillä, että kyseessä on yksittäistapaus? No, ei muuten ole. Sori.
Kuva: outsidethebeltway.com