Ensimmäinen kosketukseni Mannerheimin Lastensuojeluliittoon oli 15-vuotiaana, kun kävin MLL:n lastenhoitajakurssin ja hoidin iltaisin ja viikonloppuisin kulmakunnan lapsia ihan kohtuullisesta korvauksesta. Tämän jälkeen elimme kyseisen yhdistyksen kanssa aika monta vuotta hiljaiseloa, kunnes elokuussa 2012 kohtasimme jälleen. Tällä kertaa neuvolassa.
En ole viime syksyn jälkeen käynyt lapseni neuvoloissa - osittain töihinpaluun, osittain aikuisillekin lässyttävän terkkarin vuoksi ("no voivoivoi mitenkäs teidän seksielämä voi tuituitui""no mä oon raskaana taas, voinet päätellä siitä"). Osittain myös sen vuoksi, että neuvolasta saadut ohjeet ja neuvot on olleet aina välillä niin r a i v o s t u t t a v i a ja jottei mun miehen olisi tarvinnut hävetä joka kerta silmät päästään mun raivareita, päätettiin että se hoitaa neuvolat, en minä.
Eikä nyt pidä käsittää väärin - neuvolajärjestelmä on musta upea systeemi ja varsinkin niissä kunnissa, joissa on yhdistetty äitiys- ja lastenneuvola homma toimii varmaan kuin rasvattu. Sieltä voi saada tarvitsemaansa tukea ja apua vaikeissa tilanteissa ja joillekin järjestelmä on varmasti elintärkeä. Mutta sitten tulee taas se mutta..
**
Oli siis vuosi 2012 ja kävin ensimmäisessä raskausajan neuvolassa. Sain tuolloin "kotilukemisiksi" MLL:n "Raskausajan ravitsemus ja -liikunta" -oppaan, joka alkoi sanoilla (ja kyllä, tämä on suora lainaus):
"Vauvan syntymä perheeseen on suuri muutos ja yksi perheen elämän käännekohdista. Nainen ja mies sitoutuvat eliniäkseen lapsensa vanhemmiksi.--"
Kesti noin sekunin sadasosa vetää kolmen kilon säkki herne-maissi-paprikaa sieraimiin ja lähettää MLL:n pääsihteerille Mirjam Kallandille palautetta kyseiseen vihkoseen liittyen. Kallandin vastaus oli melko ympäripyöreä otamme kyllä periaatteessa huomioon kaikenlaiset perheet ja mietimme asiaa kun oppaita uusitaan ja kannatamme tietysti tasa-arvoa ja ajamme lapsiperheiden etuja. Koska olin vastauksen saatuani jo jonkin verran rauhoittunut, en jaksanut alkaa selittämään Kallandille mikä kaikki on pielessä siinä, että toiminnassa otetaan periaatteessa huomioon kaikki perheet, mutta ei sitten kuitenkaan oteta. Sitäpaitsi mitäpä se mulle kuuluu, millaisia esitteitä joku yksittäinen yhdistys painattaa?
No, kyllä se tuntuu kuuluvan. Tänään nimittäin saatiin neuvolasta kyseisen puljun opas "Ikiliikkuja", jossa kerrotaan 1-2-vuotiaiden lasten ravinnosta, leikistä ja hoidosta. Järjestelmällisesti opas mainitsee lapsen vanhemmiksi isän ja äidin ja korostaa isän ja äidin olevan lapsen kehitykselle elintärkeitä - lapsen elämän tärkeimmät asiat. Tämän lisäksi opas myös linjaa, että lapselle parasta olisi olla kaksi ekaa vuotta kotihoidossa, mutta antaa toki vinkkejä miten suoriutua ikävästä päivähoitoon menemisestä.
Nyt joku voi sanoa näiden olevan pieniä juttuja - entä sitten jos neuvolan ohjelehtisissä kerrotaan isän ja äidin olevan lapselle tärkein asia maailmassa? Vastustanko tässä nyt ydinperheitä? Väitänkö, ettei isä ja äiti ole tärkeitä? Enkö muka ymmärrä, että valtaosassa perheistä on isä ja äiti?
En vastusta ja ymmärrän. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Niin kauan kun me elämme yhteiskunnassa, jossa sateenkaariperheitä ei tunnusteta samanlaiseksi perheeksi kuin heteroperheet, ei ole ihan sama, jos sateenkaariperheet jätetään mainitsematta. Tai niin kauan, kun lapsen saavaa yksinäistä naista huoritellaan keskustelupalstoilla, ei ole ihan yhdentekevää puhua vain isän ja äidin ydinperheistä. Niitä perheitä, jotka joutuvat syystä tai toisesta tekemään kipeitäkin ratkaisuja, ei ole syytä jättää neuvolajärjestelmän ulkopuolelle väheksymällä noiden perheiden olemassaoloa. Ja niin kauan kun Mannerheimin Lastensuojeluliitto saa jakaa totuutta julistavia propagandalehtisiään valtion julkisten palveluiden neuvoloissa, asia todellakin kuuluu mulle.
Koska vaikka Kalland kuinka höpisisi kulissien takana tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, niin kovin huonosti nuo periaatteet käytännössä toteutuvat. Vai mitäs sanotte vaikka siitä, että MLL:n mielestä esimerkiksi hoitovapaan jakaminen vanhempien kesken heikentää lapsiperheiden asemaa merkittävästi?
Hassunhauskan tvistin tilanteeseen tuo se, että äitien kolmen vuoden hoitovapaata liiton lakimies puolustaa sanoilla: "Kaikki perheet eivät ole kahden vanhemman perheitä--" Onneksi parin virkkeen päässä mainitaan kuitenkin isä ja äiti, nuo yhteiskuntamme uutterat työläiset.
Ihan oikeasti MLL - nyt on vuosi 2014. Tulkaa tekin tänne.
