Toissa-aamuna olin odottamassa junaa töihin päästäkseni.
Aurinko paistoi ja haisi syksyltä.
Viereeni penkille istahti arviolta 60-vuotias naishenkilö.
Dialogi meni suunnilleen näin.
"Juna on taas myöhässä"
"Pari minuuttia, onneksi keli on hyvä"
"No aika kylmä on kyllä."
"Juu, syksy on tulossa"
"Vihaan talvea"
"....."
"Ja ovat kyllä hirveään kuntoon laittanut tuon Kalevantien"
"No mutta sehän on vaan näiden asuntomessujen ajan"
"On se silti kauheen vaikea"
Sitten juna tuli. Toivotin rouvalle mukavaa loppukesää.
Voi perse kun jäi kurja mieli.
Toivon, että mamma ei onnistunut poksauttamaan kovin montaa vähistä aivosoluistani negamyrskyllään.
Onneksi töissä meni odotteluksi, koska en saanut haastateltavia heti kiinni. Oli sitten aikaa bongata tämä.
Vaikka osa pätkistä on aidosti mauttomia, oli lopputulema se, että mua nauratti vielä myöhemin vessassa kun mietin näitä.
