Soylent, vauvanruokaa aikuisille (kuten näsäviisaammat mediat tituleeranneet)
Kerta muiden huonojen ruokavalintojen kritisointi on niin pop tällä hetkellä, minäkin haluan! Jeesustelu, se kun on yhtä helppoa kuin heinänteko ja minähän pidän jeesustelusta. Ja mikä olisikaan parempi taktinen oikea suora vyön alle ruumista kuin jeesustella kaiken, mitä ihmiset täällä lappaa suustansa alas, olevan vain huonoja valintoja, ellei se ole yllä olevaa pirtelökeitosmössöä.
Yleinen faktahan on se, mitä paremmalla ruualla muille jeesustelevat ovat kukin luulleet olevansa tahollansa parhaimpia minimalistisuudessa, eettisyydestä kuin hyvinvoinnissaan. Paino sanalla "luulleet", kun erääseen ruokaan verrattuna jokainen eläviä ja kuolleita aineksia käyttävät ruokavaliot (tai ruokaa as we know it) ovat hedonistista mässäilyä ja naurettavan kestämättömiä vaihtoehtoja maailmankaikkeudelle. Jopa vegaaninen paleoraakaruokavalio tai Top Gearin roadkill-ruokailu.
Clarksonin käsitys "tiestä" on lavea kuin apilapelto konsanaan.
Behold, Soylent, ratkaisu nälänhätään, sairauksiin ja liikalihavuuteen! Vaikka kuinka optimoisi ruokaa sisältäviä ruokavalioita, ne eivät koskaan pääse samalle tulosvastuullisuuden tasolle Soylent-keitospirtelömössön kanssa, jonka askeettisuus perustuu juuri siihen, miten kaikki LIIKA on turhaa. Sinänsä tämä ideologia kuulostaa aivottomalta, kun normaalit ihmiset mupeltavat ruokavalioitansa sen verran kuin jaksaa/tarvitsee eikä sen enempää, mutta Soylent ottaa tämän kirjaimellisesti. Selittänee hyvin sen, miksi mössön resepti muistuttaa kutakuinkin biokemiasta pähkinöiksi menneen tilastotieteilijän ruokapäiväkirjaa.
Minähän sanoin! #StatistiikkaKliimaksi
Kerta purematta nieleminen on sellaista negatiivista ajattelua, kuuluukin tuomitsevaan ja kovaan ääneen ihmetellä, miten muista ruokavaliosta jeesustelevat kehtaavatkin?! Mikä tahansa muu ruoka kun on sellaista komfortistista hifistelyä, jossa jo muinaiset roomalaiset kreikkalaisetkin jäävät kakkoseksi. Ja nykyaikaisilla länsimaisella ihmisillä ei ole edes tapana purjota tällaisen elämäntapamässäilyn (ruokailuiksi kun monet sitä kutsuvat) päätteeksi...! Soylent tarjoaa vain sen tarvittavan taaten ruokafasismin olympialaisissa ykkössijan joka juoksulla. Kun kyseessä on kestävä kehitys, huomisen lapset ja sitä rataa, mikä tahansa muu ruokavalio mistä tahansa muusta syystä (tai edes samasta) valittu ruokavaliot jäävät varjoon Soylentin tehokkaaksi ja tulosvastuulliseksi kiteytetyn sisällön ansioista.
Paremman sädekehän huomisen haluavat aivan varmasti kaikki, mutta Soylent-keitosmössöpirtelön luoma ruokavalio tuo mielenkiintoisen kuvakulman meidän suhteesta ruokaan; ne arkipäivän ruokalajit tarjoavat ne makukokemuksia, mitä on yleensä pitänyt hakea mailta ja mantereilta. Yllättäen se tavallinen ruoka, jota syödään puremalla ja nielemällä, on luksusta. Yllättäen joku muu kuin mieto häive kielen päällä, on kokemus. Yllättäen se länsimaisten ruokahifistelijöiden mässäilysuhde ruokaan, on nurinkurin. Kaikki, mitä mihin käsityksemme perustuukin, ei olekaan absoluuttinen totuus. Haukikaan ei olekaan enää kala...!
Ja tätä ei Soylentin kehittäjät halua suoranaisesti estää. Vaikka he toteavat ruokateollisuuuden olevan kestämätöntä mistä tahansa kuvakulmasta sitä katsoakaan, he haluavat ennen kaikkea keventää rasitusta kuin natseilla tai jeesustella ihmisten valinnoilla. Soylentin tarjotessa kaikki tarvittavat ainekset monipuolisesta ruokavaliosta, on oma kokemuksensa nauttia enemmän tavallisesta ruuasta kuin olla aktiivisesti osana elintarviketeollisuuden kannattamista. Harmi vain, että omia ehdottomuuksiaan toitottelevat ruokahifistelijät unohtavat tämän keuhkotessaan omaa, melkein terveellistä pakkomieltänsä muiden suihin.