Eilen joku Suomen laatumedioista tarjos mielenkiintoista luettavaaäitien plastiikkakirurgisista operaatioista, elikkä siis "mommy makeover"ista. Ilmeisesti ilmiötä kauhistellaan ja keskustelupalsoilla kurtistellaan kulmia. Miksi? Onhan nää operaatiot hintavia, eli ns rikkaiden etuoikeus. Puhuuko siis kateus?
Ulkonäkö vaikuttaa yksilön menestymiseen kaikilla elämän osa-alueilla. Avasin aihetta aikaisemmin tässä kirjoituksessa. Puhumattakaan siitä kuinka ratkaisevasti ulkonäkö vaikuttaa omakokemukseen ja itsetuntoon. Kaikki evät palaudu raskaudesta. Tällä nettisivulla on aika paljon esimerkkejä melkoisen karmaisevista stooreista. Raskausarpia leikkaukset ei nykypäivänä paranna, mutta roikkuvasta mahasta ja hernepussitisseistä ei kenenkään tarvitse kärsiä (jos siis saa rahat kasaan). Toiset pystyy hyväksymään uuden kroppansa ja toiset häpeilee lopun ikänsä.
Totuushan on, että parisuhdekin pysyy varmemmin kasassa, jos vaimo pysyy jokseenkin viehettävänä. Kenenkään ei tietenkään pidä lähteä leikkelemään itseään vaan miellyttääkseen miestään, mutta onhan se aikamoinen rasite parisuhteelle, jos vaimoaan ei meinaa raskauden jälkeen enää tunnistaa (siis naamasta alaspäin). Lähinnä haluun sanoo, että ei pidä olla niin nopee tuomitsemaan toisia. Isoon leikkaukseen ryhtyminen on aina pelottavaa ja onhan siinä riskinsä myös, mutta jos on valmis ottamaan riskin näyttääkseen taas nätiltä, niin kenellä on oikeus lähteä tuomitsemaan? Mieti nyt tilannetta jossa oot laihduttanu ittees hullun lailla takasin normaalipainoos ja jopa sen alle, kylpeny arpivoiteissa ja törsänny satoja euroja ties mihin kuorintoihin, jotta iho paranis, jumppaillu hiki hatussa vuosia kiinteytyäkses ja siltikin mahanahka roikkuu kalsareiden päällä, nännien välissä on napa ja puol kroppaa näyttää siltä ku olisit tapellu pahansisuisen piisamirotan kanssa. Ennen oot ehkä nauttinu kropastas, pukeutunu bikineihin, esitelly seksuaalisia avujas ja tuntenu ittes tosi hottikseks ja lapsen saannin jälkeen kehtaat liikkuu ulkona enää teltassa. Eihä toi nyt tunnu jotenki reilulta.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Omalta osaltani en osaa viel sanoa kui tän torson käy. Vauva on kuitenkin vasta 5kk vanha. Pari kuukautta ennen raskautta painoin 55kg ja viimesellä neuvolakäynnillä massaa oli noin 86kg, eli alle vuodessa yli 30kg. Hui! Tosiaan jalat turops sillee, että jotakin arpia tuli sääriin, mutta ne on ihan ok. Eniten oon huolissani tosta pötsistä. Sekin arpeutui jonkin verran. Enää ne arvet näkyy vaan oikeenlaisessa (tai siis vääränlaisessa) valossa, mutta pötsi silti pömpöttää. Aika näyttää paljonko tosta on läskiä ja paljonko roikkuvaa ihoa, mutta sanon heti suoraan, että en oo valmis elämään alkkareiden päällä roikkuvan nahkaläpyskän kanssa, eli lähden kyllä itsekin "remonttiin", jos tilanne niikseen tulee. Tissit on toistaseks ainaki säästyny arvilta, mutta jos vuoden päästä nännien välistä vilkkuu se napa, niin en epäröis hetkeäkään liftauttaa niitäkin lähemmäs omaa paikkaansa.
Tosiaan... Ehkä mulla on sitten huono itsetunto kun tiedän jo nyt, etten eläis täysillä, jos häpeilisin kroppaani lopun ikääni. Tiedän myös, etten varmaan koskaan oppis elämään niin radikaalien muutosten kanssa ku mitä ylempänä kuvailin. En nyt tietenkään masentuis tai mitään siihen suuntaan, mutta elämänlaatu olis kyllä selkeesti huonopi ja miksi kärsiä kun ei tarvii?
