Sotshin talviolympialaiset avattiin eilen. Ympäri maailman tulleet urheilijat tavoittelevat unelmiaan, venyvät äärimmilleen. Tuntuu kohtuuttomalta ajatukselta, että saavutus voi olla kiinni muutamasta sekunnista, pienestä virheliikkeestä ja tuulen suunnasta. Ja kaikki tämä miljoonien katsojien silmien alla. Sellaista painetta on vaikea kuvitella.
Täytyy muistaa siunauksin kilpailijoitamme. Urheilijoiden, niin kuin meidän muidenkin, on hyvä painaa mieleen kisapappi Leena Huovisen hieno ajatus: “Suoritus voi olla huono, ei urheilija”. Suoritus ei määrittele ihmistä.
Kannustukseksi lähetän runon unelmista. Niitä on meillä kaikilla.
Katson sillalta
näkymättömiä purjeita,
unelmia, joita heitän matkaan.
Ottaako tuuli ne omakseen,
vai jäävätkö ne unen syrjään
lepattamaan?
Monta mastoa on jo kaatunut.
Aallonharja ei antanut lepoa,
kertovat rannalle huuhtoutuneet
sileät kivetkin.
Tähyän omaa vaahtopäätäni.
-Katja-Maaria
