Suomessa ihmisten elinikä on koko ajan pidentynyt. Perus pertin unelmaelämä noudattaa kuitenkin edelleen samaa kaavaa. Koulu, ammatti, perhe, omaisuus, eläke. Jokainen yksilö mitataan henkilökohtaisten saavutusten ja yhteiskunnan menestysmittarin mukaisesti. Jos olet uskollinen perheen isä, luottokaveri, lääkäri, harrastat tennistä ja mökkeilet, hyvä. Saat yhteiskunnalta kympin arvosanan. Olet mallikansalainen, eli hyvä ihminen, kaiken järjen mukaan myös onnellinen. Mutta mitä jos perus pertti huomaakin 40-vuotiaana olevansa onneton? Hän teki kaikki niin kuin piti, mutta elämä onkin tyhjää. Perus pertti ei nauti mistään ja herää aamuisin sietämättömään oloon. Mikään ei tunnu miltään. Ahdistaa. Perus pertti alkaa dokaa ja alkoholisoituu. Menettää kaiken. On pohjalla.
10 vuoden kuluttua perus pertti raitistuu. Alkaa elää ja tuntea. Tutustuu itseensä uudelleen. Perus pertistä tulee onnellinen työtön. 50-vuotiaana perus pertti tuntee jälleen olevansa kuin huoleton teini, kaikki on mahdollista, elämä on edessä! Mutta mitä sillä teen, mikä minusta tulee isona? –Kysyy perus pertti itseltään. Perus pertti alkaa kokeilla kaikkea mitä on aina halunnut, matkustelee, maalaa, kirjoittaa, lukee, opiskelee, relaa, nautii hetkistä.
Hän huomaa tehneensä löytöretken itseensä, hän on saavuttanut jotain mittaamattoman arvokasta, jota yhteiskunta ei näe. Yhteiskunnan silmin hän saa arvosanan 4. Perus pertti antaa itselleen arvosanan 8.
Perus pertti miettii miksei voisi elää hetkessä niin kuin nuorena. Olla vapaa ja huoleton, innostunut kaikesta. Hän syyttää siitä yhteiskuntaa. Jos vain jokaiselle annettaisiin mahdollisuus elää monta elämää. Peruslähtökohtana olisi, ehdit elää monta erilaista elämää, koska luultavasti elät ainakin 70-vuotiaaksi. Perus pertti voisikin olla sinkku, perheen isä, ukki, biseksuaali, lääkäri, taiteilija, raksamies, leipuri ja harrastaa tennistä, ompelua, kieliä, ampumista.. mitä vaan keksisikään, kunhan se tekisi hänestä onnellisen juuri siinä hetkessä. Arvosanaksi saisi kympin jos olisi toteuttanut itseään ja kokenut henkisen täyttymyksen joka päivä. Jollekin ehkä yksi elämä riittäisi, mutta useimmille ei.
Perus pertti lähtee tavoittelemaan kympin arvosanaa itselleen. Perus pertti alkaa elää ilman odotuksia. Hän ei edes yritä tulla joksikin. Hän On, päivä kerrallaan, jotta tekisi itsensä onnelliseksi joka päivä, ilman valintojen, sitoumusten ja velvollisuuksien painetta. Perus pertti saa itseltään kympin arvosanan ja toivoo mielessään että yhteiskunta voisi olla joskus samanlainen.
Olisitko sinä valmis elämään monta elämää? Olisitko valmis luomaan monta persoonaa, leikkiä elämälläsi ja pitää vain hauskaa, niin kuin lapset leikkikentällä, jossa kaikki on vain mielikuvituksen varassa. Eikö olisi vapauttavaa ajatella, että juuri tänään, juuri minulle, kaikki on mahdollista, koska voin elää tänään juuri sellaista elämää kuin haluan, ilman velvoitteita, sitoumuksia tai odotuksia.