Kirjoitan osoiteriville www.iltalehti.fi. Luen uutisen. Erehdyn lukemaan uutiseen jätettyjä kommentteja. Pahoitan mieleni.
Sama kaava toistuu päivästä toiseen.
Nykyään jokainen on jonkun alan erityistuntija, yleensä useamman. Omia mielipiteitä jaetaan ilman sen suurempaa sensuuria. Mitä raflaavampia kommentit ovat, sitä parempi.
Negatiivisten mielipiteiden levittely on tänä päivänä ihan ok. Varmaan jopa niin ok, ettei kommentin jättäjä sitä enää edes itse tajua. Mutta minä tajuan, ja mieleni siitä niin kovin pahoitan.
Jos pahoitat mielesi jostain, kehotetaan olemaan lukematta. Niin tässä täytyy varmaan toimia. Kylmänviileästi ohittaa kommenttiosiot, vaikka aiemmin pidin niitä ihan parhaana viihteenä. Enää en pidä.
Samat ihmiset, jotka päivittelet terroristi-iskuja tai ihan mitä tahansa muuta väkivaltaa, syyllistyvät itse samaan suoltaessaan ensin vihatekstiä siitä kuinka rajat tulisi sulkea ja sen jälkeen menevät haukkumaan päivän turhan julkkiksen operoitua ulkonäköä. Okei, vertaus oli ehkä aika kärjistetty, mutta kuitenkin - milloin vihalla ollaan saatu mitään hyvää aikaan?
Ehkä olen vain poikkeus, mutta mielestäni päättömien, ihmisarvoa alentavien kommenttien lukeminen on todella raskasta, puhumattakaan ilkeilyn ylläpitämisestä ikävillä kommenteilla. Valitettavasti jokaisella meistä kuitenkin on sananvapaus (jota sitäkin pidetään itsestäänselvyytenä)
Mitähän niidenkin ihmisten elämässä tapahtuisi, jos jatkossa pitäisi inhottavat ajatukset vain ja ainoastaan ominaan? Ja miettisi ennen, kuin kirjottaisi. Miettisi vaikka, että "Mitä hyvää voin saada aikaan tällä kommentilla?" Ja jos mieleen ei putkahtaisi yhtäkään positiivista asiaa, kommentin voisi jättää kirjoittamatta. Eivätkö kaikki kuitenkin toivo rauhaa ja hyvää elämää?
Minua huolestuttaa toden teolla mihin tämä maailma on menossa. Rakkaus on tainnut kadota jo aikoja sitten jonnekin. Ketään ei enää kiinnosta pitää huolta toisesta, saatika sanoa mitään mukavaa. Kateus ja viha hallitsevat suurinta osaa meistä. Miten siitä pääsee eroon? Miten muutetaan negatiivinen positiiviseksi, tai edes neutraaliksi? Miten keskustelusta voi tulla rakentavaa, sen sijaan että suolletaan se oma paha olo näppäimistön kautta koko maailman luettavaksi?