Olen viimeiset pari päivää seurannut lehdistön välityksellä sitä kuinka Suomen hallitus on ollut vaihteeksi kriisissä. Kriisissä, joka melkein kaatoi hallituksen. En missään vaiheessa uskonut hallituksen kaatuvan, mutta silti ajatus hallituksen kaatumisesta huvitti itseäni enemmän kuin uutisten seuraamisen sote-kärhämöinnistä. Nyt on ainakin toistaiseksi tullut jonkinlainen sopu.
Tapaani seurata asiaa voi kuvailla varsin suomalaiseksi. Olen lukenut niin iltapäivälehtien otsikoita, seurannut tweetdeckin feediä kuin nurissut asiasta ulkomaalaiselle ystävälleni. Voin avoimin mielin sanoa, että saksalainen ystäväni tietää tasan tarkkaan minkälaista Suomessa on elää opiskelijana ja mitä mahdollisesti tulevaisuuden tuulet tuovat mukanaan. Lähinnä olemme viimeiset kuukaudet yhdessä pudistelleet päätä siitä mihin suuntaan olemme mahdollisesti menossa tai ainakin teoriassa menossa. Heitän vitsiä, ettei tilanne ole niin paha. Toisien sanoen, kun samalla hetkellä lirkuttelen ystävälleni tilanteen kepeyttä piirtelen sormiväreillä pahoilaisia solu-asuntoni seinille.
On pakko vitsailla, koska ahdistaa niin paljon. On pakko vitsailla, koska näiden käytävien asioiden pitää olla vitsi. On pakko heittää jotain, ettei tarvitsi katsoa totuutta silmiin ja myöntää totuutta.
Ihmiselle, joka on hyvin idealistinen ja haluaa tehdä kotimaastaan paremman ja hienomman paikan niin viime ajat ovat olleet aika rankkoja. Eikä vain sen takia, että pääministeri ei nosta luottamusta siitä että maamme olisi oikeasti kehittymässä ja suunta olisi eteenpäin. Lähinnä tulee täysin päinvastainen olo.
Muu maailma ei ole sen erikoisempi tai välttämättä parempi paikka suomalaiselle elää, mutta yhä enemmän ymmärrän niitä jotka lähtevät tästä maasta jos vain pystyvät. Kukaan ei halua jäädä, koska kokevat laivan uppoavan. Nämä ajatukset pyörivät välillä itselläkin, tosin vielä en koe suurta palavaa halua kadota maarajojen ulkopuolelle.
Toivon vain, että minulla on joskus mahdollisuus olla tekemässä Suomesta parempaa paikkaa asua. Kehittää Suomesta sellainen, joka oikeasti tukee sen monimuotoista ja lahjakasta kansaa. Tehdä sellainen Suomi, joka on kaikille - ei vain tietylle pienelle marginaalille.