Tänään aion käyttää sananvapaus-nimistä perusoikeuttani kirjoittaakseni sananvapaudesta.
Lapsille ja nuorille opetetaan usein kotona ja koulussa yksi sääntö ylitse muiden: ketään ei saa kiusata, ei ruumiillisesti eikä sanallisesti. Näin lapset oppivat jo varhain ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteen ja sen, että mikään mahti maailmassa ei oikeuta haukkumaan tai halventamaan toisia. Toivomus on, että lapsi oppii pitämään mölyt mahassaan vaikka etupenkin Miisa olisi raivostuttava hikke tai takapenkin Jukka haiseva läski.
Kun lapset kasvavat isoiksi, aikuisiksi asti, asetelma muuttuu.
Siirrytäänpä hetkeksi nykyaikaan. Sananvapaus on tärkeimpiä perusoikeuksiamme, se on turvattu esimerkiksi Suomen perustuslaissa ja useissa kansainvälisissä sopimuksissa. Ilman sananvapautta eläisimme pelottavassa ja vääristyneessä maailmassa. Ilman sananvapautta elämä olisi tylsääkin, kun ei saisi vaikka blogata tai vastustaa valtarakenteita tai sanoa vittu, kun siltä tuntuu.
Sananvapaus ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen vapaus. Sen todistaa siitä käyty keskustelu, jonka seuraaminen nostattaa ainakin minun karvani pystyyn.
Sananvapaus käy perusoikeutena omituista taistelua toista perusoikeutta, ihmisarvon loukkaamattomuutta, vastaan.
Olette varmaan huomanneet, että kun jossain somen syövereissä käydään kipakkaa debattia mistä tahansa tunteita herärrävästä ilmiöstä, joku usein loukkaa jotakuta toista. Sitten tätä loukkaamista perustellaan sananvapaudella.
Toinen esimerkki loukkauksen puolustelemisesta sananvapaudella koskee suurempia ihmisryhmiä. Esimerkiksi rasistiset vitsit ja "maahanmuuttokriittisyys", joka näyttäytyy usein ihan jonain muuna kuin maahanmuuttopolitiikan kritisoimisena, vaativat itselleen oikeutta sananvapaudesta.
Käsissämme on aikamoinen dilemma: miten suhteuttaa kaksi yhtä tärkeää ihmisoikeutta keskenään niin, että molemmat voivat vapaasti toteutua?
Minulla on ehdotus dilemman ratkaisemiseen. Alustan sitä vähän määritelmillä. Ihmisoikeuden loukkaamattomuus tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että ketään, siis sinua, minua tai edes Timo Soinia, ei saa loukata. Meidän tekemisiämme saa kritisoida ja koska elämme monimutkaisessa ihmisten maailmassa, meille saa käytännössä myös haistatella, jos teemme jotain oikein tyhmää. Mutta meitä ei saa loukata. Syy on yksinkertaisesti se, että loukkauksista tulee paha mieli.
Sananvapaus on määritelmänä vähemmän yksiselitteinen. Laissa sananvapaus "tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä." Se on hyvin tärkeä vapaus, koska se toimii demokratian ja oikeusvaltion kivijalkana. Monet tuntuvat kuitenkin ymmärtävän sananvapauden vähän väärin. Sananvapaus on olemassa ensisijaisesti siksi, että voisimme kritisoida yhteiskuntaa ja vaatia muutosta kenenkään meitä hiljentämättä tai vääristelemättä.
Mutta kattaako sananvapaus loukkauksen?
Minun on ainakin hyvin vaikea ymmärtää, millä tavalla toisen ihmisarvon loukkaaminen voisi parantaa yhteiskuntaamme tai viedä ajamaamme asiaa, mikä se ikinä onkaan, eteenpäin. Juuri tässä piilee sananvapauskeskustelun perimmäinen ongelma: me ajattelemme helposti, että sananvapaus tarkoittaa vapautta sanoa ihan mitä tahansa ilman, että joudumme siitä vastuuseen.
Olen keskustellut tästä aiheesta rakkaan kuplani ulkopuolella aika paljon viime aikoina. En tiedä, ymmärränkö minä kaikki muut väärin vai ymmärtävätkö kaikki muut minut väärin. Painotankin siis tässä, että sananvapaus on minunkin mielestäni yksi tärkeimmistä vapauksistamme, ja tarvitsen sitä itsekin paljon, koska bloggaamisen ja yleisen pätemisen lisäksi teen toimittajan duunia. Journalismissa ei olisi mitään järkeä ilman sananvapautta. Oikeastaan journalismia ei ole ilman sananvapautta.
Kun olen keskustellut monenlaisten ihmisten kanssa sananvapauden merkityksestä, esille on noussut muutama tapaus, joissa jotkut kokevat sananvapauden olevan erityisen uhattuna. Yksi näistä tapauksista on feminismi. Feministien pyrkimys vapauttaa nainen seksualisoimisen kahleista luo ilmeisesti esteen sananvapauden toteutumiselle. Se, että feministien mukaan naisen objektisoiminen esimerkiksi mainonnassa ja viihdeteollisuudessa on lopetettava, viestii, että niin ja näin ei saa sanoa.
Feministinä olen luonnollisesti vähän närkästynyt tästä ajatuksesta. En ole itse seksisensuurin kannattaja mutta minusta ei ole väärin vaatia sellaisen toiminnan lopettamista, joka loukkaa toista ihmistä ja sortaa ihmisryhmää. Seksiä pursuavat mainokset ja sukupuolirooleja ylläpitävä kuvamateriaali ei ole yhteiskunnallinen kannanotto. Kuitenkin niiden kieltäminen kieltää jotakuta sanomasta tekstin tai kuvan kautta omaa asiaansa.
Kumman siis pitäisi painaa tässä keskustelussa enemmän, sananvapauden vai ihmisarvon loukkaamattomuuden?
Kuka voi päättää, onko jokin materiaali loukkaavaa?
Haluan tässä vaiheessa huomauttaa, että ihmisarvon loukkaamattomuudellakaan ei voi perustella kaikkea. Sillä ei voi esimerkiksi perustella vallanpitäjien kritisoimiseen kohdistuvaa sensuuria; kun kukaan ei ole käskenyt Stubbia rupeamaan poliitikoksi, hänellä on urapäätöksestään vastuu. Hän tietää, että valtaa on saatava kritisoida ja yrittää parhaansa olla tekemättä politiikkaa, joka keräisi valtavat määrät kritiikkiä.
Naisten seksualisoiminen, rasistiset vitsit ja muu synnynnäisiin ominaisuuksiin kohdistuva kannanotto on eri asia kuin vallanpitäjien kritisoiminen. Kerron, miksi.
Naiset, tummaihoiset, juutalaiset, homot ja monet muut ovat väestöryhmiä, joita on sorrettu ja sorretaan oikeasti. Ne ovat myös väestöryhmiä, joiden muodostuminen perustuu synnynnäisiin ominaisuuksiin.
Kun sanomme julkisesti jotain loukkaavaa tai stereotypioita ruokkivaa näistä sorretuista väestöryhmistä, emme voi perustella sitä sananvapaudella ainakaan ilman seurauksia. Sananvapaus on olemassa, jotta voisimme ilmaista mielipiteemme turvallisesti, mutta sille on olemassa rajoituksensa.
Mihin katosi se kouluaikojen opetus, että turpa on pidettävä kiinni, kun tekee mieli sanoa että Anneli on ruma vittupää?
Jos me opetamme lapsiamme olemaan loukkaamatta toisiaan, miksi annamme itsellemme siihen oikeuden sananvapauteen nojaten? Perusoikeudet ja ihmisoikeudet koskevat jokaista ihmistä iästä riippumatta.
Toivoisin meiltä kaikilta, itseni mukaan lukien, enemmän empatiakykyä ja hyvän maun tajua. Meidän tulisi ymmärtää, mitä varten sananvapaus on olemassa, ja että ihmisryhmien alistaminen tai yksittäisten ihmisten loukkaaminen ei ole perusteltavissa sananvapaudella.
Meidän tulisi ymmärtää, että läheistemme kesken voimme heittää vaikka minkälaista läppää, mutta että rasismi ja syrjintä ei kuulu julkiseen keskusteluun.
Jos olet maahanmuuttokriitikko, puhu maahanmuuttovirastolle äläkä hauku sotaa pakenevia.
Jos et ole feministi, puhu julkisesti kannastasi mutta älä vaadi oikeutta sortaa mitään sukupuolta.
Jos kannatat oikeistolaista politiikkaa, älä hauku vasemmistolaisia luusereiksi.
Jos kannatat vasemmistolaista politiikkaa, älä hauku oikeistolaisia empatiakyvyttömiksi.
Jos haluat kirjoittaa jotain anonyymina netissä, mieti, miksi sinun pitää kirjoittaa se anonyymina.
Miksi ikinä itsesi identifoitkaan, älä loukkaa toista. Käytä sananvapauttasi omien mielipiteidesi ilmaisemiseen muita perusoikeuksia kunnioittavien argumenttien ja retoristen keinojen avulla.
Halaa sanalla.
Tiina