Muistatteko Arvaa kuka -pelin? Olin ihan hulluna siihen pienenä. "Onko hänellä silmälasit?""Onko hänellä vaaleat hiukset?" Mutta kuten lapsuuden monille hyville asioille käy, jossain vaiheessa ne eivät enää kiinnosta (paitsi jotkin tietenkin). Nyt en enää jaksaisi pelata Arvaa kukaa, ja mihin se johtaa? Tylsiin hetkin metrossa. Kerron miten.
Lojuin hiljattain metron penkillä taas kerran matkalla töistä kotiin ja koetin saada puhelimeni viihdyttämään minua. Olin jo käynyt läpi Facebookin, Hesarin, eri meilit, Instagramin, pari blogia ja mietin, mitä seuraavaksi. Kaipaan usein joukkoliikennelukemista, kevyttä ja viihdyttävää, joka ei vaadi mitään aktiivista työpäivän päätteeksi tai aamuhorroksessa. Sellaista että sormella voi hitaasti hinkutella ruutua alaspäin eikä mitään muuta tarvitse tehdä.
Voisiko Me Naiset olla oma sivuni tähän tarkoitukseen? Sehän nyt on varmasti viihdyttävää, jos jokin. Tai jos uskaltautuisin tänään iltapäivälehtien sivuille. Ehkä siellä ei ole tällä kertaa eläinrääkkäysuutisia.
Mitä vielä. Kaikilla sivuilla joutuu pelaamaan Arvaa kukaa ennen kuin saa mitään irti. En minä klikkaa yhtäkään otsikkoa tietämättä edes jollain tasolla, kiinnostaako se vai ei. Selasin otsikkolistoja läpi läpen kyllätyneenä ja väistelin ansoja. En viihtynyt. Eivätkö tajua, että jokainen klikkaus vaatii vaivaa? Ja jokainen erehdyksessä hankittu sika säkissä vituttaa.
Joskus vetävät pidemmän korren ja sorrun katsomaan, miltä 90-luvun teini-idoli näyttää nyt. Yleensä en. Ja tämä kaikki johtaa vain siihen, että vierailen kyseisellä sivulla koko ajan harvemmin. Ja minulla kun olisi ollut tunti päivässä aikaa just tällaiseen.
LOPPUSANAT
Kyse ei ole missään nimessä siitä, että naistenlehtien verkkosivujen tai iltapäivälehtien viihdejutut olisivat liian pinnallisia elitistiseen makuuni. E-hei. Mikään uutinen ei ole lähtökohtaisesti liian höpö, kun tapan väsyneenä aikaa metrossa. Kaikki nämäkin olisivat voineet kiinnostaa, mutta kun ei sitä voi etukäteen tietää. Pahoittelut surkeista kuvista. Ehkä ne ovat tämän blogin trademark.
- Meri T.
Aika monta varmaan.
Tää voisi olla jotain, johon voisin samaistua. Mutta yhtä hyvin tää voi olla vaikka "liika herkkujen syöminen" tai jotain muuta yhtä yllättävää. Ei jaksa ottaa riskiä.
Onko?
Oho, onkohan siihen jokin tosi kiinnostava syy, kun se "viimein" sen paljastaa? Tai sitten se sai vaan uuden työpaikan? Ei heru pienintäkään vihjettä. Ei jatkoon.
Ehkä tää olisikin ollut jotain muuta kuin "He haluavat pitää omansa". Mutta on pienempi paha missata hyvä juttu kuin klikata auki huono.