Suomalaiset naiset ovat tylsiä. Jos heidän pillunsa laittaisi vierekkäin riviin, niitä ei erottaisi toisistaan.
Näin stand up -koomikko Ali Jahangiri sanoi viime maanantaina englanninkielisessä esityksessään Helsingin Siltasen lavalla.
Yleisö alkoi buuata, ja erityisesti muutaman naisen joukkio mylvi kovaa. Ammattilaisviihdyttäjä vastasi kärjekkäästi ja kehotti feministejä ottamaan kiven pois pillusta. Jahangiri heitti myös kaikkien kliseisimmän sovinistiajatelman: valittavat naiset eivät ole saaneet tarpeeksi munaa.
Huuto ei loppunut.
Settiä oli mahdoton jatkaa, ja selvästi pettynyt koomikko joutui astumaan alas lavalta toivotettuaan kaikille fuck yout.
Minulle tuli hyvä mieli yleisössä seistessä. Olen pitkään ollut epäileväinen, onko kaikkeen puuttuva feminismi sittenkään pelkästään hyvä asia. Huutelijat muistuttivat, että kyllä, kannattaa aina sanoa ääneen, jos pitää toisen puheita sopimattomina – siitäkin huolimatta, vaikka esiintyjä kuinka yrittäisi todistella, että läppäähän tämä on ja nauretaan nyt vaan kaikki mukana.
Samanlaisesta järkevästä rajojen asettamisesta on kyse, kun feministi sanoo, ettei suostu keskustelemaan kännissä naisia uhkailevan kirjailijan kanssa perussuomalaisten feminismiseminaarissa, sillä se ei edistäisi mitään.
Aika monia loputon sukupuolijauhanta ja ein huutaminen on kuitenkin alkanut väsyttää. Tutut keskustelivat Facebookissa, kuinka naistutkimusta opiskelleet miehet ovat erityisen rasittavia. Keskustelijat olivat ihan oikeassa, mutta minkä sille voi, että naistutkimuksessa ärsyttävyys – vänkäys, perustotuuksien kumoaminen ja uuden sukupuolijärjestelmän vaatiminen – on hyve.
Minusta vielä rasittavampia ovat äänekkäät miehet ja naiset, jotka eivät tunne yhtään naistutkimusta, mutta ratsastavat feminismillä, koska se on tällä hetkellä oikein. Riittää, että Beyoncé heijastaa lavalla sanan FEMINIST taakseen, niin massat hurraavat.
Feminismikiiman myötä ihmiset todistelevat oikeamielisyyttään tarttumalla pieniinkin vivahteisiin sukupuoliasioissa. Uusheränneet saattavat vaatia kaikkia naisia tunnustamaan feminisminsä, vaikka valkoisen naisen asemaan keskittyvällä agitoinnillaan vain rajoittavat erilaisia tapoja olla mies tai nainen.
Keskustelu on sillä tasolla, että ensiksi kinastellaan vuosia, että ollaanko feministejä vai ei ja sitten valtakunnan suurin lehti kertoo, mitä se feminismi oikein on. Surullisinta on, että tällaisissa asiat rautalangasta vääntävissä jutuissakin juututaan määrittelemään, mitä f-sana eri ihmisille tarkoittaa, eikä oikeasti päästä eteenpäin siinä, mitä asioille pitäisi tehdä.
Kaikista riitaisimpia näytetään olevan niiden joukossa, jotka tietävät feminismistä liikaa. Yhä useampi tuttuni on poistunut Facebookin suosituimmasta feminismiryhmästä tuskastuneena. Suurta osaa feminismistä kiinnostuneista ei edes hyväksytä ryhmän jäseniksi. Tämä tosin saattaa lopulta olla pakit saaneille onni, ryhmän jatkuva riitely kun alkaa kyrsiä nopeasti.
Minuakaan ei hyväksytä kaikkiin feministien pöytiin. Puolitoista vuotta sitten laitoin jäsenhakemuksen Naisasialiitto Unioniin, koska silloin vielä halusin mukaan keskusteluun. Tiesin, ettei jäsenpyyntöäni hyväksytä, koska olen mies. Kirjoitin virkistävästä syrjinnästä otsikolla Feministien hylkäämä mies.
En halua tehdä tästä mitään numeroa, mutta kiellosta huolimatta olen ollut Naisasialiitto Unionin jäsen jo vuoden. Vaihdoin taktiikkaa ja laitoin hakemuksen nimellä Tarja Järvinen: etunimi ensimmäisen naispresidenttimme mukaan ja sukunimenä äitini tyttönimi. Laviassa asuva mutta Helsingissä naisen kanssa postiosoitettaan pitävä neiti Järvinen on tyytyväinen Unionin jäsenmaksun maksaja ja lukee Tulva-lehdestä innolla, mitä sukupuolesta juuri nyt puhutaan.
Olen Naisasialiitto Unionin ensimmäinen miesjäsen!
En aio lähteä kokouksiin, mutta toivon, ettei minua eroteta rivijäsenyydestä, vaikka olen nyt paljastanut Tarja Järvisen todellisen luonnon. Olen iloinen, että kansalaisjärjestön viisaat aktiivit tekevät minunkin puolestani likaisen työn ja käyvät miesasiamiesten kanssa sukupuolisotia, joita kukaan ei voi voittaa. Minä taputan näkymättömänä takarivissä.
Annan ilmaisen vinkin kaikille muille rasittaville naistutkimusmiehille, jotka haluavat tukea aatetta, vaikka heiltä ei miehinä mukaan huolittaisi. Hakekaa Unionin jäsenyyttä, mutta luokaa alter egollenne sähköpostiosoite etunimellä Minna tai Hella.
Tälle vitsille ei feministienkään tarvitse buuata.
Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:
Miksi penistä pitää imeä kaksi minuuttia päivässä?
Luovutusvoitto eli miksi etuoikeuksistaan kannattaa päästää irti
Turvallista fashionia – viisi vaatetta tylsille raukoille
Huomenna ei mennä Korkeasaareen – suhde eläimiin on mietittävä uusiksi
Seuraa: https://twitter.com/kartastenpaa