Mitä yhteistä on morsiuspukukaupalla, lentokentän baarilla ja lastenvaatekirppiksellä?
En malta olla kirjoittamatta asiasta, joka ei millään muotoa liity (edes etäisesti) blogini äitiys-teemaan. En malta olla kirjoittamatta asiasta, jonka tiimoilta voisi mielestäni kirjoittaa romaanin. No, ei ehkä romaania, mutta ainakin novellin. Ja mikä hulluinta, en malta olla kirjoittamatta asiasta, josta olen pauhannut vuositolkulla pitkään ja hartaasti. Intohimoisesti. Vastaus aloituskysymykseen on: huono asiakaspalvelu.
Tarvotaan ensin nopeasti ongelma yleistämisestä läpi, koska tämä ei kertakaikkiaan ole muuta kuin yleistämistä. Mutta minkäs teet, jos toistamiseen palvelu on jäätävää em. paikoissa. Jos olisin ymmärtäväinen humanisti, varmasti löytäisin selityksen kaikkeen tähän. Onneksi en ole.
Morsiuspukuliikkeissä useasti vierailleena on ollut järkytys seurata sivusta, miten myyjät saattavat kettuilla asiakkaalle asiasta jos toisesta, jopa vartalonmuodosta! Lentokentän baarissa asioin kerran niin, että ainoa sana mykäksi olettamaltani baarimikolta oli: "viistoista euroo". Ja tähän mennessä olin tilannut viinin ja tulkinnut, että hänen hölmistynyt katse viittaa viinin määrään. Anteeksi herra, en tajunnut samassa lauseessa ilmoittaa viinin sesenttilitroja! Lastenvaatekirppiksellä tervehtiminen näyttäisi riippuvan asiakkaasta: jos tervehdit ensin, saattaa olla että saat moin takaisin.
Voisiko syy tähän todella outoon nyrpeyteen olla asiakkaan olotila? Luulen, että asiakkaat (varsinkin kahdessa em. paikassa) ovat jotenkin ärsyttävän positiivisesti virittäytyneitä ja iloisia ja ennen kaikkea: täynnä odotusta. Mikäs sen hauskempaa kuin etsiä morsiuspukua yhtä elämän suurinta päivää varten kaasojen kanssa ja hihitellä hermostuneesti kaikelle! Toisaalta: mikäs sen ärsyttävämpää, kuin päivä toisensa jälkeen kohdata ihania nuoria ja onnellisuutensa näyttäviä morsiamia? Mikäs sen mukavampaa ja rentouttavampaa, kuin tilata lasi kuohuvaa ja ohrapirtelö kentän baarissa, ennen lähtöä Kanarialle? Toisaalta: mikäs sen typerämpää, kuin anniskella tässä pirtsakoille lomallelähtijöille, kun itsellä lomat alkaa vasta 7kk:n kuluttua? Pitäiskö saikuttaa? Mikäs sen mukavampaa, kuin tulla hypistelemään lastenvaatekirppikselle tulevalle esikoiselle vaatteita ja hymyilemään autuaasti? Toisaalta: mikäs se ahdistavampaa, kuin päivä toisensa jälkeen katsella noita samoja ilmeitä eri ihmisillä?