Viime vaalien jälkeen on tuntunut siltä, kuin olisi joutunut jonkinlaiseen madonreikään, jossa aika kulkee taaksepäin ja huolestuttavan kovaa. Tänään piti jälleen tarkastaa maa, valuutta ja päivämäärä almanakasta useampaan otteeseen, ennen kuin käsitti, että kyllä, arvoisa puhemies Maria Lohela on onnistunut menestyksekkäästi tarttumaan lillukanvarsiin vaatiessaan kansanedustajilta konservatiivisempaa pukeutumista.
Arvoisan puhemiehen näkemyksen mukaan miehille sopisi "siistit, tummat farmarit" ja naisille peitetyt olkapäät. Puhemies myös "vähän hätkähtää" edustajien "vapaamielistä" pukeutumista. Luojan kiitos Nyt-liite ehti jo ottaa Lohelan hätkähdyksestä kopin ja raportoimaan edustajien suorastaan epäsoveliaasta pukeutumistyylistä.
Miten naisen olkapäät ovat peittämisen arvoinen asia maltillisen kristityssä länsimaassa vuonna kaksituhattaviisitoista? Viiden ja puolen tuhannen vuoden korkeakulttuurin jälkeen ollaan ilmeisesti saavutettu se piste, josta ainoa suunta on alaspäin. Olen Lohelan sanoin hätkähtänyt siitä, miten paljon jotakuta voi kiinnostaa vilahtava rintaliivin olkain (ja autahan armias, jos niitä rintaliivejä ei ole ollenkaan), tissivako tai avoinna liehuvat hiukset.
Erityisesti aiheen tissiaspekti on minun sydäntäni todella lähellä. Itseäni on siunattu etumuksen suhteen omaan makuun liikaakin (voisin minä päivänä tahansa vaihtaa niiden A-kupin utareisiinsa tyytymättömien naisten kanssa), ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä (ba dum tss) sanoa, että yhtään kerrostuneempaa maitorauhasta on oikeasti vaikea pistää piiloon. Ja piiloonhan se pitäisi pistää, jottei näytettäisi rivoilta ja halvoilta ja ettei miesten huomio nyt vaan herpaantuisi tärkeistä tehtävistä. Jätesäkkiinkö sitä pitäisi pukeutua, tai käydä suoraan veitsen alla pienennyttämässä?
Pukeutuminen on itseilmaisun muoto, jota kenelläkään ei ole syytä rajoittaa. Ymmärrän pukeutumisen merkityksen esimerkiksi edustustialisuuksissa, mutta sekin on jollain tapaa maailmankuvaani sopimaton ajatus. Itse rakastan tiettyjä pukeutumistyylejä ja vihaan toisia, mutta mielestäni ei ole aiheellista kuitenkaan nimittää vihaamaani tyyliä rumaksi tai halvaksi; se on osa jonkun ihmisen minäkuvaa ja persoonaa. Elättelen toiveita maailmasta, jossa merkitystä olisi ammattitaidolla, sisimmällä ja ajatuksilla, ei kääreellä, johon ne vuorattu.
Ps. Sillan kolmatta kautta on tullut jo useampi jakso ja hitto on hyvä kausi tähän mennessä! Ihanan ajankohtainen ja kantaaottava, muttei liian poliittinen. Mahtavaa!