Mitä enemmän kuulen eri tyyppien mielipiteitä feminismistä, niin posi- kuin negatiivisia, sitä enemmän näen, että me käsitämme feminismin vaarallisen suppeasti ja aivan väärin.
Tässä melko pitkässä kirjoituksessa yritän käydä muutaman käytännön esimerkin avulla läpi sitä, mitä ongelmia feminismi käsittelee ja mitä ongelmia feminismin käsittelijät luovat.
Pikkutyttönä minua suututti ja ilahdutti muutama sukupuoleeni liittyvä ilmiö. Rakastin Bratz-nukkeja. Rakastan vieläkin. Eräänä päivänä, ollessani ehkä 10 vuotta, löysin jostain netin keskustelupalstalta langan, jossa lempilelujani haukuttiin. Ne kuulemma antoivat tytöille huonon naiskuvan. Ne pukeutuivat väärin ja meikkasivat liikaa. Niillä oli liian iso pää.
Jos olisin uskaltanut tuolloin kiroilla, olisin kiroillut. Miten kukaan voi ajatella noin leluista. Miten minun Rock Angels -Chloeni minihame voi olla jonkun mielestä väärin, kun se on niin ihanan värinen ja mallinen. Miten kukaan kehtaa puuttua siihen, miten minun nukkeni pukeutuvat.
Nyt kun olen isompi, uskallan kiroilla ja ymmärrän myös, mistä on kyse. Kyse on naisasian perimmäisestä ongelmasta eli siitä, että kulttuurimme määrittelee naisen ja käsittelee naista läpimädällä tavalla. Me tuumimme naisen pukeutumista kun voisimme kuunnella, mitä hänellä on sanottavanaan. Me tuomitsemme naisen sen mukaan, miten hän istuu stereotypioihimme. Me luulemme, että meillä on oikeus määritellä, mikä on vääränlainen nainen. Me puhumme naisista, emme naisten kanssa.
Ensimmäisenä koulupäivänä laskin, kuinka monta tyttöä ja poikaa luokallamme oli. 15 tyttöä ja 12 poikaa. Jes. Tytöt voittivat, ajattelin. Tytöt on parhaita.
Nyt kun olen isompi, tiedän miksi minun piti ajatella niin.
Meidän kulttuurissamme nainen on toinen.
Nainen on toinen kaikessa. Nainen on toinen jopa useimmissa kielissä: englannissa mies on man ja nainen on woman. Tai sitten mies on male ja nainen on female. Ihminen on human - tai man. Ihmiskunta on mankind. Sama toteutuu ruotsissa, ranskassa ja lukuisissa muissa kielissä.
Älkää ymmärtäkö väärin. En tarkoita, että ihmiskunta-sana pitäisi muuttaa womankind-muotoon. Tarkoitan, että tämänkaltaisiin seikkoihin on pakko kiinnittää huomiota, jos haluaa yhtään ymmärtää, mitä on feminismi tai mitä on olla nainen. Olla nainen on olla toinen. Mies on oletusarvo meidän kulttuurissamme. Ja mies on valitettavasti ollut sitä aina, naisen kustannuksella.
Ajatus siitä, että nainen on toinen, on hyvin syvällä meidän kulttuurissamme, psykologiassamme ja mentaliteetissamme. Toiseusajatusta vastustavan feminismin tarkoitus ei missään nimessä ole väittää, että mies on kaiken pahan alku ja juuri tai että mies ylläpitää tätä asetelmaa. Ongelmallista naisasiassa onkin se, että myös nainen ajattelee, että nainen on toinen. Se on meille kaikille, myös feministeille, kulttuurinen normi.
Oletan, että termi slutshaming on useimmille tuttu. Suomalaisittain huorittelu (tai joku vastaava paska sana) lienee monille tutuin sukupuoleen perustuvan syrjinnän muoto. Perusajatus on, että nainen joutuu ikävyyksiin seksuaalisen käyttäytymisensä vuoksi, kun taas miehen ei juuri tarvitse stressailla siitä, missä kolossa oma pippeli piipahtaa. Totuus ajatuksen takana on kuitenkin monimutkaisempi. Huorittelun perustana on ajatus, että nainen ei voi olla itsenäisenä olentona vastuussa vain itsestään; nainen joutuu miettimään siirtonsa häpeän, sosiaalisen tunteen, kautta. Seksuaalisesti aktiivinen nainen joutuu kulttuuriseen mankeliin, joka myllää, vaikka kukaan ei ääneen naisen tekoja tuomitsisikaan. Nainen ei ole omaa, vaan muiden omaisuutta. Ennen näin oli kirjaimellisesti, nyt kulttuurisesti.
Huorittelu ei kuitenkaan ole sairaus vaan sen oire.
Usein kuulee puhuttavan feministien paatuneesta miesvihasta ja siitä, että feministien mukaan mies on aiheuttanut naisen ahdingon. Tämä ajatus on hirveintä paskaa mitä on, ja se on oikeastaan vähän harmi. Huorittelua harrastavat naiset yhtä paljon kuin miehet, elleivät jopa enemmän. Se taas on yksi merkki siitä, että naiseuden stigma painaa meitä kaikkia. Sukupuolinen erottelu ei ole miesten, vaan ihmiskunnan syytä.
Se antaa feminismille paljon enemmän työsarkaa.
Epäilen, että juuri sinulla, joka juttuani luet, on jonkinlainen käsitys muslimimaiden naisten tilanteesta. Nainen on sorrettu, vai mitä? Nainen ei ole muslimivaltiossa vapaa, vai mitä?
Kukaan ei kysy musliminaiselta, miten hän asemansa kokee. Keskustelua käydään tämän sorretuksi leimatun ihmisryhmän yli ja ympärillä. Kristitty mies syyttää muslimimiestä naisensa alistamisesta kysymättä naiselta, mitä mieltä hän on elämästään.
Ensi kerralla, kun säälit musliminaista, pyydä musliminaiselta siihen lupaa.
En väitä, että naisen oikeudet ovat mallillaan muslimimaissa. Väitän, että me emme edistä naisen asiaa syyllistämällä niitä, joiden mielestä naisen on peitettävä hiuksensa ja kasvonsa. Me alistamme silloin jälleen kerran naisen toiseksi.
Feminismi ei ole ainoastaan liike. Feminismi ei kohdistu suomalaisten palkkoihin, feminismi ei pidä miestä alempiarvoisena, feminismi ei vastusta miestä.
Feminismi on ajatus siitä, että vaikka nainen teoriassa on ihminen, me emme kohtele häntä miehen veroisena ihmisenä. Ja se on väärin.
Meillä on näkemys "vääränlaisesta naisesta", jota Bratz-nukke edustaa. Me oikeutamme raiskausrikoksen naisen ulkomuodolla ja hänen käyttäytymisellään. Me puhumme naisten päiden yli naisten asioista. Me puhumme naisten logiikasta ja tyttöjen jutuista, kikatellen ja vähätellen.
Nyt, kun ihmettelet, että entäs miesten sorto sitten, niin kerronpa sinulle. Feminismi ajaa myös miehen oikeuksia. Miehellä on kulttuurissamme valtava paine olla alfa, panna kuin siitoshärkä, olla suuri ja komea, johtaa ja piilottaa kyyneleensä.
Sekin on feminismin asiaa.
Feminismi on kaiken kansan liike, se pyrkii yhteiskuntaan, jossa sukupuoli ei määritä ihmisen oikeutta seksiin tai kyyneliin, jossa nainen on yhtä kuin ihminen, jossa raiskaus on raiskaajan syytä, jossa mies saa meikata ja nainen olla ajamatta kainalokarvojaan.
Feminismi ei ole radikaalien hullujen liike; se on pyrkimys päästä eroon niistä historiallisista, kulttuurillisista ja psykologisista väärinkäsityksistä, jotka määrittävät sinua, minua ja meitä kaikkia vailla minkäänlaista oikeuden- ja vapaudentajua.
Se on kaukana kiihkoilusta.
Rakkautta, rakkautta vain,
Tiina
PS Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli on hyvin terveellistä ja antoisaa luettavaa. Se innoitti myös tätä kirjoitusta.