Rosa Meriläinen kirjoitti taas kerran hienon tekstin, tällä kertaa kulttuurielitismistä ja "rahvaan maun" torjunnasta. Meriläinen kirjoitti erityisesti musiikin näkökulmasta, mutta sama ilmiö pätee tietysti kaikkeen kulttuuriin.
Omasta puolestani voin myöntää, että olen kuunnellut aikanaan salaa Antti Tuiskua ja Britney Spearsia ja myöhemmin avoimesti mutta ironian verhoon kätkeytyen, koska olen pelännyt kulttuurielitistihipstereiden vihaa. Iän karttuessa olen alkanut suhtautua musiikkimakuuni jopa ylpeydellä, asettaen vastakkain rehdit aidot tyypit ja teeskentelevät ylimieliset hipsterit. Aivan lapsellista tietysti tämäkin.
Oman kulttuurisuhteeni taustalla on tietysti paljon laajempia rakennelmia, joista yhtenä voidaan mainita sateenkaarialakulttuuri, johon myös mainitut musiikkiartistit vahvasti liitän. Kulttuurisuhteella rakennetaan identiteettejä ja minulle sateenkaarevuus on ollut identifikaation kannalta tärkeä viiteryhmä.
Edustamani vähemmistöryhmän suhde valtaväestöön taas on ollut omalla elinajallanikin hyvin myrskyisä, eikä Seta ole vieläkään valitettavasti tehnyt itseään tarpeettomaksi. Yhteiskunnassa alakynnessä olevien tulisi tietysti olla aina kaiken ala-arvoisen käytöksen yläpuolella ja kestää kohtaamansa vihamielisyydet sivistyneesti. Aina ei kuitenkaan riitä energiaa diplomatiaan ja torjuntaan on helpompi vastata torjunnalla.
Niinpä omakin strategiani käsitellä homofobiaa ja xenofobiaa on lähtökohtaisesti ollut leimata kiusaajat junteiksi. Säälittäviksi punaniskoiksi, jotka eivät mistään mitään tiedä. Matkustelisivat vähän, lukisivat kirjoja ja avaisivat mielensä, sivistyisivät.
Taide on aina ollut pelastukseni, instanssi, joka on pitänyt erilaisten puolta. Toinen pelastus on ollut pääkaupunki, urbaani, kouluttaunut ja sivistynyt kulttuurielämää pursuava keidas, jonne saatoin karata kivittävien junttien takamailta. Niin, taas se sana: juntti. Helppoa ja halpaa leimaamista, tiedän.
Kulttuurielitismini on siis aina ollut jonkinlainen pelon ja huolen ja myös voimaantumisen rakennelma: "siinähän huutelette landespedet hähää" tai "minun aitouteni vastaan törkeät nirppanokkaiset hipsterit". En ole varma, olenko ihan vielä valmis yhtä kypsään ajatteluun kuin Meriläinen, mutta ehkä jonakin päivänä.