Kympin tytöt ovat taas tehneet jotain väärin. Hyvä koulumenestys ei riitä, sen lisäksi pitäisi varmistaa, ettei menesty liian hyvin, ettei pojille tule paha mieli, eivätkä he jaksa enää opiskella.
On tietysti hyvä, että poikien tyttöjä huonompaan koulumenestykseen kiinnitetään huomiota, mutta on käsittämätöntä, millaisia neuvoja ongelman ratkaisemiseksi opetusalan ammattilaisiksi itseään nimittävät ihmiset antavat. (HS 7.9.)
Parhaita esimerkkejä:
"Perinteinen koetilanne on edelleen kielen monipuolista käyttöä, ja tytöt ovat kielellisesti parempia. Päättelytaidoissa sukupuolten välillä ei ole eroa, joten suoritusten pitäisi olla linjassa. Mittareita tulisi muuttaa niin, että heikommilla kirjoittamistaidoilla voi ilmaista osaamistaan." (Risto Hotulainen)
Luulin, että koulussa olisi tarkoitus oppia ja omaksua asioita, mutta ilmeisesti tarkoituksena onkin vain saada mahdollisimman hyviä numeroita, vaikka sen takia pitäisi alentaa rimaa. Voisiko tyttöjen parempi kielellinen lahjakkuus johtua siitä, että he lukevat yleensä enemmän kirjoja kuin pojat? Vai väittääkö Hotulainen tosissaan, että on olemassa jotain tyttöaivoja ja poika-aivoja, joiden välillä on niin perustavanlaatuisia eroja, ettei niitä voida millään koulutuksella poistaa?
"Kun tyttö ja poika saavat kokeesta saman numeron, tyttö saa todistukseen paremman arvosanan siksi, että hän viittaa tunnilla enemmän. Tämä syö pojan motivaatiota." (Sirkku Kupiainen)
Väite lähtee liikkeelle oudosta kulmasta. Pojan huonompaan arvosanaan ei siis muka ole syynä se, ettei poika jaksa viitata tunnilla, vaan se, että tyttö tunnollisesti viittaa? En väitä, että poikien keskittymiskyvyn parantaminen olisi ratkaistavissa vain yksikertaisella käskyllä viitata enemmän. Ratkaisut eivät ylipäätään mielestäni synny vastakkainasettelusta, vaan siitä, että mietittäisiin miksi pojat eivät jaksa keskittyä tunnilla. Jaksaako siellä keskittyä oikeastaan kukaan, onko tytöt vain opetettu olemaan kiltimpiä ja olemaan valittamatta?
"Laitteet motivoivat enemmän poikia." (Pasi Hieta)
"Oppikirjoista oppiminen perustuu kumuloituvan tiedon omaksumiseen, mikä suosii tyttöjä. Poikien kannalta oppimisen pitäisi perustua enemmän ongelmanratkaisuun ja tekemisen kautta oppimiseen."(Risto Hotulainen)
Sukupuoliroolit jylläävät asiantuntijoiden lausunnoissa vahvoina, mutta kellekään ei tule mieleen, että ne voisivat olla osa ongelmaa. On täysin vanhentunut käsitys, että pojat olisivat kiinnostuneempia tekniikasta kuin tytöt. (Samoin kuin se, että olisi olemassa vain poikia tai tyttöjä.) Vielä oudompaa on sanoa, että kaikki tytöt olisivat ahkeria kympin tyttöjä tai että ketään pojista ei kiinnostaisi koulunkäynti. On olemassa myös kympin poikia, mutta jostain syystä heitä ei ainakaan nuorten keskuudessa pidetä usein yhtä siisteinä tyyppeinä kuin parhaita arvosanoja veteleviä tyttöjä. On myös tyttöjä, ahdistuvat suorituspaineista niin paljon, etteivät jaksa käydä koulua ja on nuoria, joiden äidinkieli ei ole suomi, ja joiden opiskeluvaikeuksista puhutaan paljon vähemmän kuin suomalaisten poikien. Jos näihin asioihin pystyttäisiin puuttumaan, koulusta tulisi tasa-arvoisempi kaikille.
Samalla voitaisiin heittää roskikseen monta muutakin aikansa elänyttä ajatusta koulumaailmasta, kuten se, että kaikki tieto pitäisi oppia ulkoa ja oppikirjasta. Toisessa aiheeseen liittyvässä HS:n jutussa uusia ideoita esiteltiinkin jo monta, vaikka niitä markkinoitiinkin harmillisesti vain pojille.
Ja koska tämä blogi sisältää kirjeitä, tämänkertainen kirje on osoitettu niille tytöille, joiden vikana poikien huonoa menestystä pidetään:
Rakkaat!
Te olette fiksuja, hienoja tyttöjä, joista tulee hienoja ihmisiä. Te olette niitä, jotka aikuisina päättävät isoista asioista, luovat uutta tietoa ja siirtävät aikaisempaa seuraaville sukupolville. Jostakin teistä voi tulla pääministeri, joku toinen voi voittaa Finlandian. Teidän ei tarvitse koskaan pyytää anteeksi sitä, että nousette yhteiskunnan portaita ylöspäin, koska ne jotka teitä siitä syyllistävät, eivät ymmärrä miten paljon voimaa teissä on. Olkaa rohkeita: ottakaa lukiossa sittenkin se pitkä matikka, menkää sinne missä erotutte joukosta, sanokaa suoraan mitä mieltä olette. Älkää kuunnelko niitä setiä ja tätejä, joiden mielestä te olette pilanneet koulun. Te olette ihania, ja minä olen yksi teistä.
Rakkain terveisin,
Afrodite