Kansanedustajien rasistiset perseilyt ovat puhuttaneet säännöllisesti viime vuosina, ja nyt parin viimeisen päivän aikana aivan erityisesti – siinä määrin, että yli 25 000 ihmistä on ilmoittanut saapuvansa tämän päivän mielenosoitukseen monikulttuurisen ja avoimen Suomen puolesta. Lilyssä viime päivien monikulttuurisuuskeskustelua on käsitelty muun muassa Ruskeat tytöt- ja En vaihtais sekuntiakaan-blogeissa sekä toimituksen tontilla. Myös minä olen pohtinut asiaa – tällä kertaa oman parisuhteeni kannalta.
Olen suunnitellut hakevani ensi vuonna opiskelemaan Helsinkiin, ja niinpä minä ja Hyvä Mies™ olemme puhuneet mahdollisuudesta muuttaa Suomeen muutamaksi vuodeksi. Matkassa on toki monta muttaa. Saisiko kieltä taitamaton oman alansa töitä? Entä ystäviä, maassa jossa englantia ei aina uskalleta puhua ja kansa on muutenkin usein ujoa ja jäyhää? Ja sitten: kohtaisiko hän täällä rasismia, tumma mies?
Tai oikeastaan tuo viimeinen kysymys ei edes ole kysymys enää, vastaus kun tiedetään. Kyllä, hän kohtaisi täällä rasismia.
On käsittämätöntä, että elämme maassa, jossa kansanedustaja saa suoltaa täyttä natsiretoriikkaa vailla huolta huomisesta. Maassa, jossa n-sanan saa sanoa, näihin asioihin ei puututa, Arkadianmäeltä voi huudella asioita jotka vähitellen leviävät ja normalisoituvat ja muuttuvat kadulla syrjinnäksi ja väkivallaksi. Maassa, josta ihmiset muuttavat muualle, koska täällä heidän tummaa lastaan solvataan rasistisilla huudoilla keskellä kirkasta päivää. Mikään näistä asioista ei tietenkään ole täysin uusi, mutta viimeisten päivien tapahtumien ja niiden paljastaman asenneilmapiirin valossa mietin taas kerran, että haluanko minä todella tuoda kumppanini Suomeen.
Minä ja Hyvä Mies™ olemme vielä monella tapaa todella etuoikeutetussa asemassa, emmehän edes edusta sitä pahinta monikulttuurisuutta jota nämä natsit niin pelkäävät. (Ja kyllä, kun sanon natsi, tarkoitan natsia - esimerkiksi tämä kansanedustaja Immonen on ehdottoman natsihenkisen Suomen Sisu-järjestön puheenjohtaja, sekä tiukasti yhteydessä muun muassa Suomen vastarintaliikkeeseen, joka on uusnatsiryhmä.) Hyvä Mies™ on uskonnoton länsieurooppalainen ja sellaista sävyä, ettei Keski-Euroopassa kohtaa rasismia kadulla, mutta torilla tälle tullaan usein puhumaan arabiaa. Voin vain kuvitella, millaista niin monen muun on elää tässä maassa, jossa näköjään pian ei kelpaa mikään muu kuin maidonvalkea naama ja ei-mihinkään pohjautuva, valheellinen idea jonkinlaisesta yhtenäisestä kulttuurista.
Rasismi ei ole minulle uusi asia ja olen ollut mukana rasisminvastaisessa toiminnassa teinivuosistani lähtien. Mutta koska maitonaamani takaa minulle niin monia etuoikeuksia, ei aihe ole aiemmin tullut minulle samalla tavalla iholle. Enkä siis suinkaan tarkoita sääliä tällä itseäni tai edes kumppaniani - monet asiat ovat meille varsin helppoja. Mutta totta puhuakseni minulle on ollut aikamoinen järkytys huomata millaisessa tilassa suomalainen yhteiskunta tällä hetkellä oikein on.
En kai ollut koskaan aiemmin todella tajunnut, miten täysin sivuseikka rakkauden määrä saattaa olla sitä mietittäessä, mihin erilaiset pariskunnat ja perheet tahtovat tai voivat asettua asumaan.
Minä menen tänään mielenosoitukseen. Toivottavasti tekin menette.
Kuva: Benetton (via Top10Buzz)