Tämä on sateinen päivä ja sateinen kesä ja olen selannut koko päivän feminismiblogeja yksin himassa.
Viime vuonna kiinnostuin feminismistä. Ehkä siksi, että kaikki lempibloggarini ovat vahvoja naisia, feministejä, joita ihailen. Ehkä siksi, että olen ollut kiltti tyttö (hyvä asia) ja tuhma tyttö (huono asia), ja kympin tyttö ja ujo tyttö ja kuules tyttö. Ehkä siksi, että ihailemani naiset ovat sellaisia, joiden rohkaisemana olen uskaltanut ja edelleen uskallan etsiä sitä parasta mahdollista naista minussa.
Olen sellainen aloittelija, en vielä tiedä mielestäni tarpeeksi ollakseni keskusteluissa se sanavalmis ja hauskin tyyppi.
Nyt olen se sellainen, joka keksii parhaat argumentit seuraavana päivänä ja käy raivokkaan keskustelun loppuun voitokkaasti mielessään. Jep.
Muutamat asiat minua mietityttävät. Kun en nimittäin ole sellainen kova ämmä.
Olen herkkä ja mushy ja kaiken kukkuraksi rakastunut. Tasapainoilu, oleminen samaan aikaan vahva nainen ja minä itse, on helvetin hankalaa. Olen myös hankala nainen.
Elämässäni on monia epäkohtia, joiden tiedän olevan osasyitä siihen miksi feminismiä tarvitaan.Pidän räpistä, pepuista ja sheivatuista sääristä ja ajatuksesta, jossa minä olen morsiusmekossa ja päivän kaunein nainen. Pidän oman kumppanin läpsyistä pyllylle.(Tätä olen miettinyt paljon: Miksi hemmetissä pidän siitä? Vieraan miehen hikiset tassut ovat asia erikseen. Näistä pidän, koska ne ovat oman, pitkäaikaisen kumppanin läpsyjä. Ihmisen, johon luotan ja jonka tiedän arvostavan minua. Silti se mietityttää. Onko se nyt ihan ok, olenko paska feministinalku? Merkkaako hän minut niinkuin eläin reviirin, yök, voi helvetti, miksi pidän siitä ja niin edelleen.) Joten välillä ärsyttää, että pidän niistä asioista joista pidän. Annan niiden olla elämässäni, tuen niiden olemassaoloa. Tänään mua ärsyttää olla nainen. Helvetin vaikeaa, kaikki on vaikeaa. Haluaisin taistella ja olla se herkkävahva nainen, mutta helvetti sentään en jaksaisi aina. Kyllästyttää perustella itseään.Oikeastaan melkein kaduttaa, että löysin ne blogit ja innostuin. Nyt joka ikinen kuules tyttö tarttuu korviini ja kiukuttaa. Ja sitten vielä se, että olenhan aika tyttö. 
No ei vaan. Kiitos bloggarit ja Zoeey ja kaikki wishy washyt. Aloitin tankotanssin. Olen aika paska, mutta mulla on vahva kutina, että siellä minä, selluliittireidet ja herkkä ja vahva tyttö vielä löydetään se yhteinen buugi.