"Meikittömyys ei ole rohkeaa", toteaa Anu Ilomäki Hesarin pääkirjoituspalstalla 19.7. (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1437186934839).
Niin, ei ehkä joillekin ole. Toisille se voi olla hyvinkin rohkeaa, sillä uskaltaminen ja haasteet eivät ole samanlaisia kaikille. Yksilöiden subjektiivisia kokemuksia ei tulisi vähätellä.
Keskustelu siitä, millaisia naisten tulisi olla sekä pinnalta että syvemmältä rullaa sammaloitumatta eteenpäin. Tottakai - kollektiivisesti naisethan käyvät läpi identiteettikriisiä. Emme ole ikinä saaneet elää yhtä vapaasti kuin tämän päivän länsimaissa. Vanhat rakenteet eivät helpolla murene.
Naisen ulkonäkö on oikea homeisten odotusten aarreaitta. Tietyt mediat ylläpitävät näitä odotuksia (kröh, naistenlehdet), tietyt mummot ("kyllähän sun nyt pitää naiselta näyttää!"), tietyt miehet ("joo en tollast tankkerii panis!!") ja tietenkin naiset itse ("siis näitsä mitä sillä oli päällä, ihan hirvee, mitä se oikee yrittää"). Some vaikuttaa tähän vellovaan ajatusmassaan kumuloittavasti. Naiset katselevat kauniita kuvia naisista ja vetävät niistä tietoisia tai alitajuntaisia johtopäätöksiä.
Mututuntumalta arvelisin, että vaikka meikittömyyshaasteet eivät "pelasta" naisia ulkonäköpaineilta, ne kuitenkin ohjaavat keskustelua naiseudesta oikeille urille. Itse asiassa tuntuu jotenkin hupsulta kuvitella, että ylipäätään mikään yksittäinen asia olisi lopullinen ratkaisu mihinkään. Varsinkaan kun puhutaan asiasta nimeltä ulkonäköpaineet ja naiseus. Minun puolestani naiset saavat ihan rauhassa etsiä itseään ja sitä mitä he haluavat olla - pinnallisesti tai syvällisemmin - vaikka tämän vuosituhannen loppuun. Olisi se nyt ihme, jos tuhansien vuosien lokeroon pakottamisen jälkeen identiteetti löytyisi muutamassa vuosikymmenessä. Luen juuri Aristoteleen teosta Politiikka, jossa hän toteaa naisen olevan miehen hallittavissa olevaa omaisuutta, koska se on luonnollista. Niin, juuri luonnon vuoksi naiset eivät olekaan aikaisemmin päässeet toteuttamaan itseään vapaasti. Se toinen sukupuoli ei kuitenkaan ole tästä yksin vastuussa: ehkäisypilleri keksittiin vasta 1960-luvulla.
Keskustelu naiseudesta tuntuu jumiutuneen siihen, millainen naisen pitäisi olla. Pitäisikö käyttää meikkiä vai olla välittämättä ulkonäöstä, koska se on vain pintaa, koska luonne on se juttu millä on väliä? Tiedättekös, minusta ulkonäöstä piittaamattomuus on typerää. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, eli fyysinen olomuoto on erottamaton osa yksilön identiteettiä. Jos siis vähättelee ulkonäön merkitystä, vähättelee väistämättä myös omaa tai jonkun muun identiteettiä. Ulkonäöllä on väliä. Minä en ainakaan tunne itseäni itsekseni vaatteissa, jotka eivät natsaa oman fiiliksen kanssa.
"Naisen todellinen minä on yhtä kuin ulkonäkö" -väite on kuitenkin laiskaa ajattelua. Mitä somehaasteeseen pystyy mahduttamaan? Ei ainakaan minun persoonaani. Meikittömyyshaasteet ovat yksi tapa laajentaa naisen liikkumatilaa mitä tulee ulkonäköön. "Voi elää myös ilman meikkiä ja se on ok", kuuluu haasteiden viesti minun korvaani. Tällaiset pienet askeleet eivät tarkoita sitä, että pelkkä ulkonäkö määrittelisi ihmisen. Kuten kasa perunoitakin kuoritaan peruna kerrallaan, niin kuvaa naiseudesta kyseenalaistetaan osa kerrallaan. Kiitos historian feministeille siitä, että saan päättää käytänkö hametta vai housuja, ryhdynkö äidiksi vai en ja saan hakea yliopistoon ilman irtisanoutumista sukupuolestani. "Mitä jos pyrkisimme kertomaan tytöille ja nuorille naisille, että elämässä kannattaa tehdä rohkeita tekoja ja että maailma on täynnä mielenkiintoisia haasteita – mutta haasteet eivät liity ulkonäköön", Ilomäki kirjoittaa. Kyllä niistäkin kerrotaan. Mahdollisuus haastaa itseni esimerkiksi opiskelujen suhteen ei mielestäni liity mitenkään siihen, miltä näytän. Monet perunat on jo kuorittu, vaikka ulkonäköpottu onkin vielä osittain kuorimatta.
Minä jatkan meikin käyttämistä niinä päivinä, kun se tuntuu hyvältä. Ja olen meikittä jos tuntuu siltä. Naisen ei pidä olla yhtään mitään sen enempää kuin miehenkään pitää. (Olen tietoinen myös miehiin kohdistuvista odotuksista.) Kaunistautuminen on ihan vapaaehtoista, kuten myös täysin ulkonäöstä riippumattomiin haasteisiin heittäytyminen. Antaa keskustelun ulkonäköpaineista jatkua. Kyllä ne pikkuhiljaa helpottavat.