Aito avioliitto -kansalaisaloite on kerännyt jo lähes 50 000 nimeä, kertoo Keskisuomalainen. Kansalaisaloite vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja pyrkii estämään sen voimaanastumisen. Kun luin uutisen, alkoi jo melkein itkettää, niin tuskastunut olo minulle tuli. Miksi kukaan haluaisi taistella ihmisoikeuksia vastaan? Sen ymmärrän, että moni tekee työtä ihmisoikeuksien puolesta.
Tasa-arvoisesta avioliitosta on keskusteltu jo paljon, sitä on puolustettu kymmenillä järkevillä argumenteilla, joita kukaan järjissään oleva ei oikeastaan voi kumota. Ei tästä aiheesta ole enempää sanottavaa oikeastaan. Avioliiton vastustajat puolestaan jauhavat luonnottomuudesta, Jumalasta ja eläimiinsekaantumisesta.
Se, mitä tässä olen ihmetellyt, on se, että kuka jaksaa käyttää aikaa ja energiaa vastustaakseen asiaa, joka ei vahingoita ketään eikä hetkauta kenenkään elämää mihinkään suuntaan. Homot ovat homoja, kukaan ei kärsi, eläimiä ei satuteta. Mutta silti on hämmästyttävän suuri joukko ihmisiä, jotka allekirjoittavat aito avioliitto -aloitteen ihan vain siksi, että heitä ällöttää ne ällöt homot, tai koska kuvittelevat, että on olemassa joku Jumala, joka on homot tuominnut.
Ymmärrän aktivismin kaiken sellaisen puolesta, jolla yritetään saada aikaan parempi lähiympäristö, kaupunki, Suomi, maailma, meri tai vaikka Saimaa. Joku haluaa leikkipuiston lähiön lapsille, toinen tekee töitä Itämeren puhtauden puolesta. Mutta yksi valitsee agendakseen sen, että homot eivät saisi mennä naimisiin.
Kyllä minuakin ällöttää moni juttu, joitakin asioita en puolestaan ymmärrä. Minusta on ällöttävää esimerkiksi vaippoihin pukeutumisesta kiihottuvat aikuiset ja parinvaihto. En kuitenkaan rupea vaatimaan, että parinvaihtajat eivät saisi mennä naimisiin, koska itse elän mieluummin yksiavioisessa suhteessa. Yhteiskunta kun ei muutu suuntaan eikä toiseen siitä, mitä jotkut ihmiset makuuhuoneissaan harrastavat.