Suomi on sitoutunut YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteisiin, joiden päämäärä on äärimmäisen köyhyyden poistaminen. Juha Sipilän (kesk) hallitus näyttää unohtaneen, mitä julistuksen takana on. Kyse ei ole juhlavasta sanahelinästä vaan konkreettisesta päätöksestä auttaa maailman heikompiosaisia.
Hyväosaisena suomalaisena odotan myös Suomen hallituksen kunnioittavan tätä sitoumusta. Miksi? Koska ihmiskunnan karkkikulholle on päästetty vain osa meistä. Meidän vauraudestamme riittää jaettavaa niille miljardille köyhälle, jotka elävät murehtien tulevaa päivää. Minun veroeuroistani riittää jaettavaa myös nälänhädästä kärsiville yli 800 miljoonalle ihmiselle.
Odotan pääministeri Sipilän ottavan vastuun arvojohtajan roolissaan ja peruvan kehitysyhteistyöhön kaavaillut leikkaukset.
Sipilän ohella myös muiden hallituspuolueiden puheenjohtajat Alexander Stubb (kok) ja Timo Soini (ps) ovat 1960-luvun lapsia. Herrojen ottaessa ensiaskeliaan Suomi sai Maailmanpankilta enemmän kuin sinne antoi. Meitä autettiin, kun tarvitsimme apua.
Eiväthän ministerit anna tämän vastavuoroisuuden unohtua?
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 2.7.2015