Siinä missä Caitlyn Jenner opettelee elämään linssin alla naisena, siinä minä vielä hahmottelen omaa rooliani parisuhteessa. Todellakin, olen seurustellut joitakin kuukausia ja kaikki tuntuu niin hyvältä, mutta paljon on ollut opettelua. Seksuaaliseen kanssakäymiseen en aiheena edes mene, se ei muille kuulu. Sen sijaan eläminen oikeasti ja näkyvästi asetelmassa "nainen+nainen" on aika jees. Olen aika rohkea näyttämään tunteitani ja joudunkin välillä hieman viilaamaan käytöstäni sosiaalisissa tilanteissa. No toisaalta, kait sitä rakastaan saa suudella.
Kodin sisällä (emme asu vielä yhdessä) huomaan, että tunteet leiskuu välillä näppärästi ohi ja yli. Tässä on paljon hyvääkin. ;) Naisena kasvamisessa on tapahtunut melkoinen harppaus nimenomaisesti feministien vihaamien kotitöiden kautta. Ok, olenhan jonkin tason feministi itsekin, mutta toisin kuin äänekkäimmät heistä, minä oikeasti nautin naisten kotitöistä. OIKEASTI. Eikä tämä vähennä arvoani naisena tippaakaan. Kehon kanssa taistelu on aika raskasta ja välillä oma epävarmuus heijastuu aivan liian moneen asiaan. Toisaalta herkkä luonteeni on nyt avoimempana kuin koskaan ja siitä pidän. Herkkyys on minulle myös vahvuutta, ei sen vastakohta.
Mitä tulee nyt puhutuimpaan naiseen eli Caitlyn Jenneriin, niin ei toisaalta käy kateeksi. Se maailma, jossa hän jo on, edellyttää paljon. Kaikkea sitä ei valitettavasti kirurgin pöydältä vain saa. Toivottavasti hän on nyt tiellä kohti omaa onneaan, se olisi se tärkein. Ja tuo onni voi heijastua myös säteinä moneen muuhunkin ihmiseen.
