Mua häiritsee tässä vellovassa seksismikeskustelussa se, että naisiin kohdistuvaa esineellistämistä, häirintää ja muuta kaltoinkohtelua pidetään ehdottoman tuomittavana rakenteellisena ongelmana, jonka jäävuoren huippu on hölmön mainoksen julkaisutta yhtiötä kritisoineen naisen haukkuminen huoraksi, kun taas miehiin kohdistuva vastaava toiminta nähdään yksittäistapauksina, jotka miehet imarreltuna ottavat vastaan.
Otetaan esimerkki:
Tapaus 1) Naimisissaoleva miespuolinen henkilö luo työpaikalla merkitseviä katseita naispuoliseen työkaveriinsa, kertoo tälle näkemästään seksiunesta, jossa pääroolissa oli kyseinen nainen ja flirttailee muutenkin kaikin puolin avoimesti. Mies vie tilanteen niin pitkälle, että nainen päätyy kutsumaan miehen kotiinsa ja on valmis suutelemaan miestä, kun mies viheltää pelin poikki todeten, ettei tässä nyt oikeasti ollut mikään tällainen tavoitteena, mitä sä oikein kuvittelit.
-> Mies on häikäilemätön pelimies, joka toimii väärin sekä vaimoaan että työkaveriaan kohtaan. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassa ylläpidetään rakenteita, jotka johtavat naisten alistamiseen ja hyväksikäyttöön.
Tapaus 2) Naimisissaoleva naispuolinen henkilö hymyilee nätisti miespuoliselle työkaverilleen, mainitsee viattomana vitsinä unissaan viettämänsä kiihkeän yön miehen kanssa ja flirttailee muutenkin kaikin puolin avoimesti. Tilanne ajautuu lopulta siihen, että mies kutsuu naisen kylään ja aikoo suudella tätä. Nainen perääntyy hämillään ja pahoittelee, ei ollut tarkoitus viedä juttua ihan näin pitkälle.
-> Mies on häikäilemätön pelimies, joka luulee naisen olevan valmis mihin tahansa, kun tämä vähän hymyilee ja kiusoittelee. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnassa ylläpidetään rakenteita, jotka johtavat naisten alistamiseen ja hyväksikäyttöön.
Ensimmäinen tapaus on fiktiivinen, toisen tapauksen nainen olen minä. En ole mitenkään erityisen ylpeä kyseisestä tapauksesta mutta sen voin sanoa, että en todellakaan ollut mikään viaton uhri vaan ihan tietoinen toimija, joka sopivasti vastapuolen ruokkimana ei malttanut lopettaa ajoissa. Sellaista sattuu ja se on ihan ok. Ja koska se on ihan ok näin päin, niin myös 1. tapauksen asetelman pitäisi olla ihan ok.
Miehet tykkää naisista, naiset tykkää miehistä. Joku osoittaa sen sanoilla, joku tarttumalla baarissa perseeseen. Joku häiriintyy jo sanoista, joku vasta kosketuksesta, joku (kuten allekirjoittanut) ei mistään. Jos toisen toiminta häiritsee, siitä kannattaa toki kyseiselle henkilölle sanoa. Tottakai jokaisen pitäisi tajuta kunnioittaa toista ihmistä ja varsinkin tämän koskemattomuutta, mutta ylilyöntejä sattuu. Molemmille sukupuolille. Mitään peruuttamatonta tuskin tapahtuu siinä, että joku sun tissejäsi kehaisee - ja ainakaan se kehu ei kumpua jostain perustavanlaatuisesta naisia sortavasta rakenteesta.
Mun mielestä henkilö, joka perustelee jonkin ikävän teon - vaikkapa netissä huoraksi haukkumisen - vastapuolen sukupuolella, itse oikeuttaa sukupuolen syyksi toimia ikävästi. Jos vaikka nyt Sini kommentoi netissä kärkkäästi tyhmää mainosta ja joku päättää sen seurauksena kutsua Siniä huoraksi, niin mun mielestä luonnollinen johtopäätös tästä on, että haukkujalla on ehkä jotain ongelmia tai tämä nyt sattuu vaan olemaan vähän epäkohtelias tyyppi tai oikeastaan aikamoinen vatipäähän tuo ehkä on, mutta sellaisia ne ihmiset internetissä välillä tuppaavat olemaan. Aika monen johtopäätös tuntuu kuitenkin olevan, että Sini sai haukut niskaansa, koska on nainen.
Ei ole tavatonta myöskään ajatella töitä hakiessa, ettei varmaankaan saa työpaikkaa, koska on nuori nainen. Tai ettei pääse urheiluruutuun, koska harrastaa naisten laija. Tai että joutuu todistamaan osaamisensa rankemmin, koska on nainen. Eikö juuri tämä ajattelu itsessään ylläpidä ajatusta (tai rakennetta), jonka mukaan nainen on väistämättä altavastaaja ja heikompi astia miesten jyräämässä maailmassa? Miksi ne, jotka näistä rakenteista pyrkivät kiihkeimmin eroon, ovat ainoita, jotka näihin rakenteisiin nojaavat? Jos sukupuolella ei ole merkitystä ja naiset ja miehet ovat yhtä hyviä, niin miksi olisi muodostunut joku merkittävä miesten suosijoiden enemmistö, joka polkisi naisia maahan? Eikö olisi luonnollista ajatella maailmasta löytyvän suunnilleen yhtä paljon tyyppejä, jotka arvostavat erityisesti naisia kuin niitä, jotka pitävät enemmän miehistä? Miksi yksittäinen naiseen kohdistuva syrjivä kommentti nähdään heti merkkinä naisia uhkaavasta suuresta tuhosta, johon täytyy puuttua, kun samaan aikaan missit arvostelevat kiekkoleijonien hymyjä ja telkkarissa pyörii ties mitkä kummankaat ja teinitytöt keimailevat minimekot päällä mutta tuomitsevat ihailevan katseen perverssiksi ahdisteluksi?
Mä elän elämääni yksilönä enkä kiinnitä juuri lainkaan huomiota omaan tai kanssaihmisten sukupuoleen, ellen sitten satu haluamaan sukupuoltani jossain tilanteessa hyödyntää. En tulkitse itseeni kohdistuvia sanoja tai tekoja sukupuolestani johtuvaksi, ellen ole omalla naiseutta korostavalla toiminnallani nimenomaan siihen pyrkinyt. En usko rakenteisiin enkä pyri istumaan tietynlaiseen naisen rooliin vaan elän vapaasti oman mieleni mukaan. Olen imarreltu itseeni kohdistuvasta huomiosta, flirttaan, katselen mielelläni hyvännäköisiä miehiä, aherran työpaikan saunaillassa keittiössä poikien pelatessa palloa (en koska olen nainen, vaan koska olen illan host ja tykkään tarjota vierailleni hyvää ruokaa) ja voitan samaisen saunaillan trivial pursuitin (en koska olen nainen, vaan koska olen fiksu). Toivoisin, että jokainen voisi sukupuolestaan riippumatta elää juuri niin kuin haluaa sen enempää pohtimatta, mikä on korrektia käytöstä kenellekin ja mikä ei ja minkälaisia valta-asemia nyt käytöksellään itselleen petaa.
Luulin, ettei sotaa voi käydä yksin, mutta naisasia-aktivistit kovin tehokkaasti kyllä yrittävät. Ehkä elämä olisi liian helppoa, jos ei olisi mitään, mitä vastaan taistella. Tai ehkä vastuu omasta elämästään yksilönä on liian suuri kannettavaksi. Eikä siinä mitään, kukin toimikoon kuten parhaaksi näkee, mutta minä nautin elämästäni ja naiseudestani juuri näin.