"Uskon kuitenkin, että on parasta järjestää tilat nopeasti, jotta työ tulee tehdyksi. Miksi? Koska järjestyksen luominen ei ole elämän tarkoitus. Sinä voit käyttää aikasi siihen mikä tuottaa eniten iloa, sinun elämäntehtävääsi."
Sillä oli tarkoituksensa. Ne taisivat olla viimeiset sanat kirjassa, sillä oli tarkoituksensa että luin tämän kirjan. Luultavasti halusin muuttaa nykyistä tilannettasi, nollata elämäni, parantaa elämäntyyliäni, saavuttaa onnen ja ilon. Tuntea raikkaan tuulenvireen huoneessani. Kun olin saanut kirjan päätökseen tiesin mitä tuli tehdä seuraavaksi.
Seuraavana aamuna heräsin klo 6:30 järjestelemään uutta elämääni. Heräsin mutta luin edelleen kirjaa koska nukahdin yöllä kesken lukuhetken. Aamulla ahmin kirjaa mahdollisimman nopeasti jotta pääsisin aloittamaan raivauksen. Kummallista miten kirja sytytti oikein roihun sisääni, paloin käydä käsiksi kaappeihini. Alussa koin absurdiksi silitellä kädessäni olevaa toppia, en tuntenut yhtään mitään sisälläni. Mietin mahtaako sisimpäni edes osata jutella kanssani. Nappasin sormiini vanhan sinisen hupparini ja sisimpäni kuiskasi "pidä se". Mitä sinä sanoit? "Pidä se." kuului sydämessäni tuntuva kihelmöivä vastaus. KonMarin tekniikka on se että säilytetään tavaroita jotka tuottaa itselleen iloa (eikä vain sellaisia jotka näyttää päällä hyvältä) ja täten on käytävä ikäänkuin vuoropuhelua itsensä ja tavaran kanssa. Pidät sitä käsilläsi, silittelet sitä ja kysyt itseltäsi tuottaako tämä minulle iloa. Sisimpäsi vastaa ja luot itse oman mittapuusi mikä on sinulle arvokas.
Karsiessaan tavaroita sitä ikään kuin löytää 'loksahdus' -pisteen jolloin tietää että tämä määrä riittää minulle ja koti neuvoo mihin nuo tavarat on viisainta sijoittaa. KonMari myös kertoo että kuinka tavarat tulee säilyttää vierekkäin jotta näkee helpommin kun tila on lopussa ja myöskään tavaroiden materiaali ei kärsi siitä yhtä paljon kuin päällekäin pinoamisesta. Karsittua tavaraa kiitetään kun hän löysi minut silloin ja toivotetaan sille onnea uuteen kotiin jossa se voi tuoda iloa toiselle.
Kuulemma tämän siivouksen taian myötä elämäni pitäisi muuttua pysyvästi koska vanhoille raiteille ei vaan halua mennä. Ymmärrän sen nyt, muutos on ollut niin suuri. Siksi karsiminen tulee tehdä mahdollisimman nopeasti että sitä ikäänkuin hätkähtää. Kun ylimääräinen tavara lähti niin aloin rentoutumaan, en ole kokenut enää unettomuutta. Kykenen nykyään helpommin rentoutumaan. Itse olen ollut aiemmin ihmisenä sellainen joka karsii yhtä mittaan tavaroitaan ja silti niitä vaan aina putkahtelee jostain. Viikottain kokenut stressiä uudelleen järjestelemisestä. Kyllä sen siihen kulutetun ajan voisi paremminkin käyttää. Nyt näen yhdellä silmäyksellä kaikki tavarani enkä joudu enää stressaamaan tavaroiden penkomisesta. Kirja on hyvin kutkuttavasti kirjoitettu meni yhdeltä istumalta, joskin en pidä über-söpö-pinkeistä kansista; brittiversiossa ne kauniit, neutraalin valkoiset. Seksismiä!
Toisin kuin Marie Kondo teki asiakkaidensa kanssa heidän tavaroilleen (kasasi tavarat mustaan jätesäkkiin ja heittivät menemään) minä keräsin ne yhteen huoneeseen ja pingailin lähimmäisilleni että tein 'kerran elämässä' -henkisen suursiivouksen ja tänne saa tulla katselemaan löytääkö joku jotain tarpeellista. Pidän ideasta että toisen roska on toisen aarre sekä tavara on tavallaan monen elämässä merkityksellinen. Projektini oli miltei kahdessa päivässä ohi. Piti kutsua upea nainen kylään aiemmin kun oli tarkoitus koska tyhjä tila lattialla alkoi loppua. Hän tuli heti kun pingasin että nyt on sopiva hetki tuula "ryystö" -retkelle. Hän poimi itselleen neljän ikea kassillisen edestä tavaraa. Kaiken eniten ilahdutti kun työpakkini pääsi uuteen hoivaan. Se oli minusta kuin naisen käsilaukku; ahtoi sisäänsä paljon tavaraa ja muuttui hirveän raskaaksi nostella.