Jotkut haluavat suojella ympäristöä siksi, että norpat ovat söpöjä, jotkut siksi, että ympäristön hyvinvointi on itseisarvoisen tärkeää, ja jotkut siksi, että on kiva, jos omalla takapihalla ei ole kaatopaikkaa.
Jotkut - kuten vaikka minä - haluaisivat huolehtia ympäristöstä (myös) siksi, että tykkäävät istua kalliolla ja katsella hienoa maisemaa:
...tai tykkäävät hengailla kivalla järvellä:
...tai tykkäävät (edelleen) katsella hienoa maisemaa:
...tai tykkäävät hengailla toisellakin kivalla järvellä:
(Tykkään myös muun muassa metsistä, mutta jostain syystä puiden kuvaaminen on jäänyt vähän vähemmälle.)
Olen viimeisen vuoden melunnut - lähinnä pääni sisällä mutta joskus myös perheen ja ystävien kesken - ympäristöstä huolehtimisesta ja siitä, miten tärkeää se on muiden tärkeiden asioiden keskellä. Perimmäinen perusteeni ympäristöhuoleen ei ole kuitenkaan soiden, ilmakehän tai edes norppien hyvinvointi, eikä sekään, että tykkään käydä kumpparit jalassa metsässä (vaikka pelkäänkin karhuja, susia ja mörköjä).
Ympäristöstä huolehtiminen ei ole marginaalijuttu, tylsistyneiden luksusta eikä pienen, luonnossa hengailuun kajahtaneen vähemmistön hommaa. Se on kaikkien asia, koska se koskee kaikkia: ainakin kaikkia meitä, jotka syömme ruokaa, juomme vettä tai hengitämme ilmaa.
Maapallosta ei välttämättä tarvitse huolehtia norppien takia, mutta ihmisten takia tarvitsee. Ihan vaan siksi, että ilmankaan emme pärjää.
