Jokainen on kuullut sanonnan ”on lottovoitto syntyä Suomeen”.
Suomessa asuminen on voitto. Täällä lähes kaikilla on koti tai jokin sisätila, jossa yöpyä. Suomessa lähes kaikki saavat päivittäin ruokaa. Eivät kaikki, koska Suomessakin on köyhyyttä, mutta suurinosa kansasta on hyväosaisten joukossa.
Me emme ole tehneet mitään ansaitaksemme hyväosaisen asemamme. Samoin heikommassa asemassa olevat eivät ole tehneet mitään ansaitakseen huonoja olojaan.
Tämä tuli mieleeni, kun luin aamulla Facebookista kommentteja, joissa oltiin huolissaan kehitysavusta. Jostain kumman syystä kommenttien kirjoittajat olettivat, että auttamalla toisia, menetämme itse jotain, tulemme huijatuiksi tai kärsimme muuten.
Usein keskustelussa vedotaan siihen, että myös omassa maassa riittää autettavia. Enkä sitä kiellä, kyllä Suomessakin on apua tarvitsevia. Mutta se ei poista sitä, että apua tarvitaan myös muualla.
Viikoittain saamme kuulla ja nähdä uutisista, miten sadat ja tuhannet ihmiset hukkuvat Välimerellä pyrkiessään kohti parempia elinolosuhteita Euroopassa.
Kukaan meistä on tuskin enää epätietoinen niistä kurjista oloista, joissa vaatteemme valmistetaan esimerkiksi Bangladeshissa. Niistä pitkistä työpäivistä, epäinhimillisestä työskentelytahdista ja auttamattoman surkeista korvauksista.
Ajattelevatko kehitysavun vastustajat yhtään sitä, millaista sattumankauppaa on se, että me olemme täällä yltäkylläisyydessä? Yhtä hyvin kortit voisivat olla jaettu toisin: Voisimme olla uppoavassa veneessä pakenemassa karmeita elinolosuhteita tai ompelemassa trikootopin saumoja pitkän työpäivän iltana vailla kunnon lounasta tai tietoa tulevaisuudesta.
Elämä on sattumaa ja olemme voittaneet arpapelissä, kun olemme syntyneet Suomen kaltaiseen valtioon. Ei läheskään täydelliseen yhteiskuntaan, mutta yhteen parhaimmista.
Se velvoittaa meidät huomioimaan kaikki muut, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin.
Meidän täytyy ajatella heitä, jotka elävät sotien ja katastrofien jaloissa. Heitä, joita riistetään, sorretaan, vainotaan ja ahdistellaan kotimaassaan. Heitä, joilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia, kuin meillä.
Voit aloittaa heti tänään allekirjoittamalla Amnestyn vetoomuksen ihmisten henkien suojelemiseksi Euroopan unionin raja-alueilla sekä osallistumalla Vaatevallankumoukseen.
Koska lähimmäisenrakkaus ei kosketa vain omia vanhempiamme ja perhettämme. Se koskettaa kaikkia, jotka tälle pallolle ovat syntyneet.